Vammaisperheiden monitoimikeskus ja vertaistukiyhdistys Jaatinen polkaisi alkukeväästä käyntiin uuden kehitysapuprojektinsa. Yhdistys auttaa vammaisia lapsia Keski-Afrikan Kamerunissa.

Puheenjohtaja, Tikkurilan seurakunnan pastori Kristiina Kartano ja yhdistyksessä työskentelevä lääkäri Miina Weckroth Kauniaisista vierailivat Pohjois-Kamerunissa Akon ja Misajen alueella.

— Olen jo lukioikäisestä haaveillut joskus adoptoivani Afrikasta pojan. Kun pyyntö auttaa Kamerunin vammaisia lapsia tuli, en epäröinyt. Onhan sanottu, että yhden ihmisen hätä on suurin, Kartano kertoo hankkeen alusta.

— Sitä hätää näimme paljon, ja haluamme yrittää auttaa. Itselläni on vammainen lapsi. Tällaisen lapsen kasvattaminen on varmasti Afrikassa vaikeampaa kuin Suomessa, Kartano miettii.

Tukikenkiä ja leikkaushoitoa

Jaatisen edustajat kokivat ensimmäisellä Afrikan matkallaan monenlaista. Kartanolla ja Weckrothilla oli kuitenkin hyvä tiimi apunaan. Suomalaistunut kamerunilainen lakimies Danhu Kingsley Tassee oli luonut yhteyksiä ja löytänyt yhteistyökumppaniksi paikallisen yhdistyksen, DOSA:n. Siihen osa-aikaisesti palkattava opettaja Shewa Abel sai suomalaisilta työvälineekseen kannettavan tietokoneen.

— Kingsley oli tiedottanut alueella, että olemme tulossa etsimään yhteistyökumppaneiksemme vammaisperheitä. Heille oli uutta se, että joku on heistä kiinnostunut. Eräs isä ihmetteli lastemme kuvat nähdessään, syntyykö vammaisia lapsia valkoihoisillekin, Kartano kertoo.

— Lyhytkasvuinen tyttö, jolla oli epämuodostuma selässään, itki ilosta saadessaan tukikengät. Monia vammaisia lapsia voitaisiin auttaa toimittamalla heidät korjaaviin leikkauksiin.

Suomalaiset löysivät Akosta, Babylonin kylästä 15-vuotiaan Kevin Nyieka Mgbakon, jonka mätivä haava sääressä oli ollut kolme vuotta hoitamatta. Poika liikkui enää vain hilautumalla pienen jakkaran varassa. Kylässä oli pohdittu hänen tilannettaan, mutta kun varoja pojan hoitamiseksi ei ollut kenelläkään, yhteisö totesi pojan kirotuksi.

Kun suomalaiset toimittivat Kevinin lääkäriin satojen kilometrien päähän, lääkäri ehdotti jalan amputoimista. Hoito mahdollistui, kun Weckroth adoptoi pojan "kummipojakseen" leikkauksen ajaksi.

Kulkuväline ja kummeja

Jaatisen kolmivuotinen projekti on saanut 57 700 euroa ulkoministeriöltä. Jaatinen on aikaisemminkin osallistunut pienimuotoisesti kehitysapuun. Botswanaan on toimitettu tukikenkiä Thuson kuntoutuskeskuksen kautta.

Yhdistys halusi kuitenkin viedä apua jonnekin muualle kuin Afrikan rikkaimpiin kuuluvaan valtioon. Se suunnittelee nyt keräävänsä lisää varoja hankkiakseen DOSA:n käyttöön maasturin, jotta apua tarvitsevien luokse päästäisiin ja heitä saataisiin hoitoon.

— Aiomme myös etsiä lapsille suomalaisia kummeja, jotta lasten vaivat saadaan leikkauksin hoidettua. Köyhät perheet tarvitsevat tukea hoitokustannuksiin ja sairaalan päivämaksuihin. Perheen on myös järjestettävä lapsen perushoito ja ruokailu sairaala-ajaksi, Kartano sanoo.

Kolmen lapsen äiti Kartano kertoo saaneensa Kamerunissa perspektiiviä omaan elämäänsä.

— Oli tärkeää tavata elämäänsä monella tavalla tyytyväisiä, köyhiä ihmisiä, jotka iloitsivat lapsikatraastaan.　

Voit osallistua Jaa!-keräykseen vammaisten lasten hyväksi: lahjoitustili Nordea 137830-209789, viite: Kamerun. Lisätietoa www.jaatinen.info.