Israelilaisen Noomin mies ja pojat kuolivat vieraalla maalla. Noomi päätti palata kotiin ja kehotti poikiensa vaimoja etsimään itselleen uudet aviomiehet. Toinen miniöistä, Ruut, halusi kuitenkin jäädä anoppinsa luo, heidän suhteensa oli niin läheinen. Myöhemmin Noomi auttoi Ruutia saamaan uuden puolison. (Ruutin kirja)

Kirjailija Maija Nyman, olet kirjoittanut kirjan anopin ja miniän suhteesta. Voiko heidän välisensä ystävyys ja luottamus olla näin lämmin ja syvä? Vai onko tässä kyse jo läheisriippuvuudesta?

— Tässä taitaa olla kyseessä hyvä ja terve läheisriippuvuus. Kenties sellaista tarvittaisiin nykyään enemmänkin. Tätä suhdetta oli varmasti testattu ja yhteys elämän kriisitilanteessa perustui koko elämää kattavaan arvomaailmaan. "Sinun Jumalasi on minun Jumalani". Sen varassa uskallettiin elää.

Mitä hyvä anoppi–miniä-suhde vaatii?

— Se vaatii sitä, että molemmat puhuvat suomea eivätkä toistensa ohi hepreaa. Se vaatii myös erilaisuuden ymmärtämistä ja sietämistä luopumatta omasta lajista naisena. Ja vielä sitä, että vanhempi osaa leikata napanuoran ajoissa irti ja antaa nuoremmalle tilaa rakastaa omaa poikaansa omalla tavallaan. Sovinnon siltatyömaalla kannattaa molempien käydä usein.

Mitkä ovat suhteen pahimmat kompastuskivet?

— Onhan tämä maailman merkillisin suhde: kaksi naista saa luvalla rakastaa samaa miestä. Toisen reviirille tunkeutuminen lupaa kysymättä tuhoaa. Miehen kypsyyttä koetellaan kovasti, jotta hän kykenee asettumaan valitsemansa naisen puolelle olematta äitiään vastaan. En kadehdi miehen osaakaan.