Vahingosta viisastunut aviomies harjoitteli muistamaan vaimonsa merkkipäiviä. Hän listasi niitä kännykkänsä kalenteriin. Niitä tulikin muutama: syntymäpäivä, hääpäivä, nimipäivä, toisen nimen nimipäivä, äitienpäivä, kihlajaispäivä, ensikohtaamispäivä, naistenpäivä…

Ja niin edelleen. Miestä alkoi hirvittää, mutta onneksi muistitilaa riitti. Sitä riskiä, että jokin merkkitapaus unohtuisi, mies ei aikonut enää ottaa kerran mokattuaan.

Niin, hän oli silloin ponkaissut aamulenkille, kuten tavallisena päivänä. Palattuaan miehekkään hikisenä takaisin hän totesi vaimon murjottavan. Niitä naisten juttuja, mies arveli.

Kun mies tuli iltapäivällä töistä kotiin, tilanne oli pahentunut: vaimon murjotus vain syveni ja käsivarret olivat entistä tiukemmin puuskassa. Ja katseet! Ne olivat jotain hyvin, hyvin dramaattista. Mies raapi päätänsä, kunnes kauhea oivallus hiipi hänen tajuntaansa: oli heidän viides hääpäivänsä!

Vaimo jaksoi muistella ja analysoida äänekkäästi vielä monet kerrat jälkeenpäin, että miten oikeasti tärkeän asian voi noin vain "unohtaa". Olisiko taustalla jotain syvempää? Alkava kyllästyminen? Halu vapautua koko avioliitosta? Piilotetut vihantunteet? Silkka välinpitämättömyys? Arvojen väärä järjestys? Joko rakkaus jäähtyi?

Aviomies, vielä ehdit olla mokaamatta, jos hääpäivänne on juhannus tai joku muu kesän päivistä. Laita nyt heti herätys tai hälytys kännykkään sen päivän kohdalle, kun sinun pitää koukata kukkakaupan kautta kotiin.