Hämeenkylän seurakunnan kirkkoherra Jukka Nevalan teoksessa Vihreä rukousvaellus kietoutuvat yhteen luonnon ihmettely ja hengellisyys. Samalla pohditaan sitä, miten voisimme säästää luontoa jokapäiväisessä arjessamme. Pohdiskelun lisäksi kirjassa on rukouksia, jakeita Raamatusta ja Nevalan ottamia luontokuvia.

Kirjan lähtöajatuksena on, että kaupungistumisen ja teknistymisen myötä heikennyt luontosuhteemme vaikuttaa myös hyvinvointiimme. Luonto on kautta aikain opettanut nöyryyttä, suhteellisuudentajua ja elämänrytmiä. Kasvit vetäytyvät välillä lepoon, luonnon eri elementit antavat vuoroin toisilleen tilaa. Kun ihminen ei elä tiiviissä suhteessa luontoon, paljon voi jäädä oppimatta ja elintapojemme vaikutus luontoon näkemättä.

Jukka Nevalan mukaan luonto tarjoaa myös pyhyyden kokemuksia. Se on kirkko, jonka ovet ovat aina kaikille avoimet.

Kirjassa puhutaan erämaasta, vaelluksesta, valosta, pimeydestä ja tien löytämisestä.

Raamattu on täynnä luontoaiheisia kielikuvia, ja myös Nevala leikittelee kirjassaan monimerkityksellisillä sanoilla. Kun tekstikatkelmat käsittelevät luontoa ja hengellisiä asioita, kirja tuntuu ikään kuin kannustavan siihen, että sitä luetaan rauhassa, pieninä paloina kerrallaan.

Vaikka kirja kehottaa ottamaan oppia luonnosta, yhdessä asiassa se kannustaa meitä olemaan tottelemattomia. Luonnon laki kun on usein yhtä kuin vahvimman oikeus, mutta ihmisen tulisi aina ottaa huomioon heikompi — olipa se sitten toinen ihminen tai kedon kukka.