Hupaisan Minerva-sarjakuvakirjasarjan ensimmäisessä osassa Minerva pelasti maailman ilkeän tohtori Kääkän kynsistä. Siinä kannetaan huolta sademetsistä.

Toisessa Minerva-kirjassa yhdessä pääosassa on jälleen luonto. Nyt käsitellään Pohjoisnavan jäätikön sulamista. Jälleen on kysymys myös ilmastonmuutoksesta.

Ilkeät merinorsut ovat ilmaston lämmettyä valloittaneet koko pohjoisnavan, poranneet sieltä öljyä ja syöneet lähes kaikki jääkarhut. Merinorsujen johtajan tytär Veronika haluaa kierolta poikaystävältään Yrjänältä lahjaksi viimeisen jääkarhun sydämen. Siispä seikkailijatar Minerva saa tehtäväkseen pelastaa jääkarhun.

Huumoria Juba (Tuomolan) kirjassa on paljon, ja piirrokset ovat Viivi ja Wagner -tyylisiä, mutta vähän tarkempia ja sopivat hyvin aiheeseen.

Jääkarhun sydän -kirjassa on paljon mielenkiintoisia ja hauskoja henkilöitä, kuten jo edellä mainittu ilkeä tyttöystävänsä rahoja havitteleva merinorsu Yrjänä ja kärttyisä, mutta sympaattinen Pellervo-pingviini.

Kirjan luettuani en ihan ymmärtänyt, onko se suunnattu enemmän lapsille vai aikuisille, sillä vaikka juoni on kokonaisuudessaan melko yksinkertainen ja lapsille sopiva, on siinä tiettyjä asioita ja sanoja, joita pieni lapsi ei välttämättä aivan ymmärrä.

Itse kuitenkin tykkäsin molemmista Minerva-kirjoista. Vaikka niissä on huumoria, käsitellään niissä myös vakavia aiheita. Kirjaa lukiessa ja kuvia katsellessa oikeasti tulee mietittyä.