On turhanaikaista jankata valtiokirkosta tai sen "kevytversiosta" (VL 23.4.), sillä uskonnottomien näkökulmasta paljon olennaisempi kysymys on luterilaisen kirkon valtiosuhteeseen liittyvien etuoikeuksien epäreiluus.

Miksi oman uskonnon opetus on kouluissa pakollista kirkkoon kuuluville, kun taas kirkkoon kuulumattomat voivat valita elämänkatsomustiedon ja uskonnon välillä? Miksi eduskunta, yliopistot, lukiot ja peruskoulut järjestävät toimintansa osaksi jumalanpalveluksia? Toki vastuu siitä on valtiovallalla, eduskunnalla sekä kunnilla ja kouluilla itsellään. On julkisen vallan eikä kirkon vika, jos kirkko saa etuoikeuden järjestää uskonnollisia seremonioita osana julkisen vallan toimintaa ja palveluja. Hartauksia ja ruokarukouksia eli uskonnon harjoittamista on jopa eräissä päiväkodeissa.

Jos sotilaspappien virat muutettaisiin uskonnollisesti neutraaleiksi erikoisupseerien viroiksi ja vankilapastorien virat avoimiksi myös psykologeille ja sosiaalityöntekijöille, sotilaiden ja vankien oikeus uskontoon ei suinkaan poistuisi ja vaarantuisi. Käyhän vankiloissa jo nyt muiden uskonnollisten yhdyskuntien työntekijöitä. Armeijassa kirkko voisi toimia samaan tapaan kuin sairaaloissa omalla kustannuksellaan.

Verotuskoneiston käyttöoikeus on kirkolle, siitä maksettava korvauskin huomioon ottaen, valtaisa etuoikeus, joka selvästi syrjii muita uskonnollisia yhdyskuntia sekä uskonnottomien järjestöjä, jotka muun muassa tuottavat omaa identiteettiä tukevia tapakulttuuripalveluja kirkkoon kuulumattomille. Miksi Vapaa-ajattelijoiden omia hautausmaita ei tueta mitenkään?

Yhteisöveron osuuden sijaan kirkolle voisi toki antaa julkista tukea perusteltujen hakemusten pohjalta. Nythän esimerkiksi kirkon hautausmaiden kulut kasvoivat kumman nopeasti samalla kun yhteisöveron tuotto kasvoi. Kirkkoon kuulumattomien hautaan siunaamisen edellytyksenä tulisi mielestäni olla kirjallinen pyyntö. Väestökirjapito on jo nyt valtiolla, joten kirkko voisi luopua omista erillispalveluistaan.

Valtiovallan tulisi osoittaa arvostustaan tukien tasapuolisesti myös uskonnotonta ajattelua ja identiteettiä. Uskonnottomat ovat ajattelevia ja eettisiä ihmisiä, joilla on oma elämänkatsomuksensa ja usein tiedepohjainen todellisuuskäsitys ja humanistiset arvot.