On ihanaa, kun on kevät. Aurinko paistaa, puihin alkaa pikkuhiljaa tulla vihreää ja kesä on taas askeleen lähempänä. Minun kevääni on kulunut paljolti isosten kanssa ja heidän kanssaan lähden myös kesään. Rakennamme yhdessä ripareita, teemme iltaohjelmia, pidämme palavereja päivän kulusta ja nautimme kesästä. Ilman isosia riparit olisivat kovin erilaisia.

Isosen tehtävä ei ole helppo. On oltava esimerkkinä ja muistettava ottaa kaikki huomioon. On osattava ohjata leikkejä, näytellä sketseissä, vetää raamiksia ja olla silmät ja korvat auki kokonaisen viikon putkeen. Näitä taitoja olemme opetelleet yhdessä viime syksystä asti, ja jokin aika sitten isoset siunattiin vaativaan tehtäväänsä yhteisessä messussa.

Onneksi kenenkään ei kuitenkaan tarvitse osata kaikkea yksin tai omassa voimassaan. Onneksi on muita isosia, ohjaajia, perheenjäseniä ja ystäviä, joilta voi kysyä apua. Ja onneksi meillä on Jeesus, joka on valinnut meidät tehtäviimme. Hän on meidät lähettänyt ja luvannut olla kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti.

"Onhan meidän ainut tehtävämme jatkaa työtä, nähdä näkyjä, pistää likoon koko elämämme, että valon näkis eksyvä." (Jaakko Löytty: Sateenkaariunet)

Ensi sunnuntai on 4. sunnuntai pääsiäisestä. Sen aihe on Taivaan kansalaisena maailmassa. Alttarilla on valkoinen liina ja neljä kynttilää. Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 98:2–9, Jes. 4:2–6, 1. Joh. 3:18–24 ja Joh. 15:10–17.