Pari vuotta sitten päätimme muuttaa. Sopiva koti löytyi. Yksi mutta oli kuitenkin matkassa. Uusi koti olisi valtaisan risteystyömaan vierellä ja koko alue vuosien ajan hirveässä myllerryksessä.

Selvittääkseni asiaa noudatin arjen ohjetta KVG, mikä perhelehdessä voidaan lyhentäen suomentaa: "kato googlesta". Löysinkin netistä havainnekuvan valmiista risteyksestä. Katselin ja lumouduin. Näin tulevaisuuteen: liikennevaloissa ei enää jonoteta ja kaasuteta ja saastuteta, autot painuvat sujuvasti tunneleihin ja meluesteet ovat paikoillaan suojaamassa, jalankulkijat ja pyörät kulkevat turvassa omia reittejään.

Muutimme uuteen kotiin ja ympäristö todella oli myllerryksessä. On edelleen. Pyyhin mustaa pölyä kodin pinnoilta paljon enemmän kuin edellisessä osoitteessa. Kuuntelen räjähdyksiä. Aamulla en koskaan tiedä, mitä kaistaa pitkin tänään mennään. Päivän sana on tänäänkin: "huomaa muuttunut liikennejärjestely".

Kaaoksen keskellä havainnekuva antaa minulle voimaa: tulevaisuus on toisenlainen, parempi. Kaikkein sykähdyttävintä on, kun huomaan, että risteys alkaa jossakin kohdassa jo oikeasti muistuttaa kaunista havainnekuvaansa. Ihailen niitä tyyppejä, jotka ovat tämän kaiken pystyneet suunnittelemaan. Tekee mieli lähettää fanipostia. Välillä tosin tuntuu, että on menty askel taaksepäin.

Elämän liikennejärjestelyt muuttuvat koko ajan, ja välillä on vaikea tietää, miten tänään voisin olla ihmisiksi. Onneksi meillä on havainnekuva. Jeesus on havainnekuva ihmisestä ja Jumalasta. Katsotaan sitä. Kun joudumme pyyhkimään tavallista mustempia elämänpölyjä, havainnekuva antaa toivoa. Tapahtuu vielä enemmän: kun katselemme kuvaa, kuva muovaa meitä.