Luen tämän raamatunkohdan usein hautajaisissa, koska se kuvaa mielestäni hyvin iankaikkista elämää.

Nyt, 3. sunnuntaina pääsiäisestä, aiheena on Jumalan kansan koti-ikävä. Saamme iloiten juhlia Herran ylösnousemusta ja voittoa kuolemasta. Samalla voimme nostaa katseemme uuteen elämään taivaassa, minne Jeesus on mennyt valmistamaan omilleen sijaa. Sinne hän on luvannut myös meidät noutaa. Jeesus on tie kuoleman varjosta ikuiseen valoon.

Lupaus iankaikkisesta elämästä luo toivoa. Elämämme ei pääty siihen, kun meidän maallinen vaelluksemme päättyy, vaan jotain suurempaa on luvassa. Jotain sellaista, jota emme osaa selittää. Voimme vain hämärästi aavistella. Koti-ikävä on positiivinen asia, meillä on jotain, jota odottaa. Kristittyinä voimme kokea koti-ikävää taivaan kotiin.

Usko luo toivoa myös tähän elämään. Meidän ei tarvitse ponnistella vain omin voimin. Jumala on luvannut pitää meistä huolta. Elämämme on suuremmissa käsissä.

Nyt saamme olla Jumalan käytössä ja viedä viestiä hänestä eteenpäin. Voimme elää todeksi Jumalan rakkautta kodeissamme, työssämme ja lähimmäistemme palvelemisessa.

Ensi sunnuntai on 3. sunnuntai pääsiäisestä. Sen aihe on Jumalan kansan koti-ikävä. Alttarilla on valkoinen liina ja neljä kynttilää. Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 66:3–9 tai Ps. 126, 5. Moos. 30:19–20, Hepr. 11:2, 13–19 ja Joh. 14:1–7.