Nettikeskusteluissa kirkon vastustajat vetoavat usein siihen, että he vastustavat valtionkirkkoa, eivät uskontoa. Onhan se jotenkin kauniimman kuuloista, vaikka totuus on toinen: nimenomaan uskonto ärsyttää.

Mutta jos ottaa perustelun todesta, on syytä kysyä, mikä on se valtionkirkko, josta halutaan päästä eroon. Suomessa ei ole ollut valtionkirkkoa aikoihin. Korkeintaan voidaan puhua valtionkirkollista piirteistä, jotka liittyvät asioiden järkevään hoitamiseen. Puhe valtionkirkosta on suurelta osin myytti ja sen tarkoituksellinen esillä pitäminen taitavaa propagandaa, johon arvostetutkin tiedotusvälineet usein lankeavat.

Keskustelussa nostetaan monesti esille uskonnonopetus, verotus, sotilaspapit ja hautausmaat. Uskonnonopetus ei ole enää tunnustuksellista, vaan koulun tavoitteista lähtevää oppilaan oman uskontokunnan mukaista yleissivistävää opetusta. Uskonnottomien perheiden lapset käyvät elämänkatsomustiedon tunnilla, joten heidän vapauttaan uskonnosta ei uskonnonopetus kyseenalaista. Kirkollisvero perustuu verolakeihin, mutta sitä peritään vain kirkon jäseniltä eli pakkoa ei ole. Kirkko sitä paitsi maksaa verotuksesta valtiolle. Sotilas- ja vankilapappeja on muuallakin maailmassa. Perusteena on valtion halu turvata oikeus uskontoon myös poikkeusoloissa.

Toisin kuin usein väitetään sen paremmin pakanoiden kuin kristittyjenkään johtamat yritykset eivät maksa kirkolle yhteisöveroa. Kirkko saa valtiolta osan yhteisöveron tuotosta korvauksena muun muassa hautaustoimen hoidosta. Hautaustoimea puolestaan eivät kunnat halua ristikseen. Niinpä kirkon ylläpitämille hautausmaille haudataan myös uskonnottomat vainajat ja vieläpä niin, että kirkon jäsenet tukevat tätä verovaroillaan. Kirkko on velvoitettu rakentamaan myös tunnustuksettomia hautausmaita, joihin tosin on haluttu haudata vain muutama vainaja.

Vahvin peruste valtionkirkoksi leimaamiseen on, että eduskunta hyväksyy tai hylkää osan kirkkolaista. Voisi kuitenkin ajatella, että on yhteiskunnan etu, että 4,3 miljoonan jäsenen yhteisön hallintoon liittyvät säännökset ovat myös valtiovallan näkökulmasta laillisia ja oikeudenmukaisia. Uskostaan ja opistaan kirkko päättää itse.