Belgialaiskirjailija Amélie Nothombin Samuraisyleily on hänen neljäs suomeksi ilmestynyt romaaninsa. Yleensä provosoivia aiheita ja nasevia kärjistyksiä rakastava kirjailija tarttuu nyt hempeään aiheeseen: rakkauteen. Mutta ei huolta, tuttu napakkuus, filosofointi ja kirjalliset viitteet rakentavat myös tätä teosta.

Parikymppinen Amélie palaa Japaniin ensimmäistä kertaa sitten lapsuusvuosien. Hän alkaa opettaa yksityisesti ranskaa japanilaiselle Rinrille ja ajautuu tämän kanssa suhteeseen.

Amélie-kertoja on ylimielinen ja itsenäinen nuori nainen, joka iloitsee estoitta omista haltioitumisen kokemuksistaan. Fuji-vuorta kiivettäessä hän jättää Rinrin puuskuttamaan taakseen ja syöksyy ennätysajassa vuoren alas.

Vuorten kylmä syleily ja japanilaisen keittotaiteen luomukset humalluttavat Amélien perusteellisemmin kuin japanilaismiehen ihailu konsanaan. Rinrissä tuntuu kiehtovan ennen kaikkea tämän käyttäytymisen omalaatuisuus, jota vasten Amélie peilaa japanilaisuutta laajemminkin. Mies puolestaan on valmis omalle kulttuurilleen vieraaseen ranskalaistyyppiseen rakkauden hehkutukseen.

Kirjassa pohditaan, voiko romanttista rakkautta elää vieraan kulttuurin edustajan kanssa. Amélien vastaus on ei, sillä toisen osapuolen käytöksen käsittämättömyys estää rakkauden vaatiman yhteensulautumisen.

Kuinka sidottua tunne-elämä on kasvukulttuuriin? Voiko olla aitoja, yhteisesti koettuja tunteita, vaikka kasvualusta on eri? Tähän kysymykseen lukija saa lopussa liikuttavan vastauksen.