Toni Morrisonin Armolahja kertoo 1680-luvun Amerikasta ja orjakaupan alkuvuosista. Väkeä laivattiin sietämättömissä olosuhteissa eri puolille Amerikan mannerta myytäviksi ja heitteille kuljeksimaan.

Armolahja on myös kertomus vahvoista naisista ja äidinrakkaudesta.

Orjanainen joutuu myymään tyttärensä pelastaakseen tämän julmalta kohtalolta, ja myyty tyttö koettaa etsiä turvaa ja rakkautta koko ikänsä. Valkoinen pientilallisen emäntä pitää yllä tilaansa ylivoimaisissa vaikeuksissa, miehen kuollessa ruttoon ja lasten syntyessä elinkelvottomina. Emännän ja orjanaisten välille syntyy orastava solidaarisuus, mutta vielä eivät vähäväkiset jaksa yhdistyä.

Kuvattu orjanelämä on alapuolella kaiken inhimillisen. Rääsyihin puettuina tai alasti orjajoukko laivataan ulosteiden täyttämissä lastiruumissa milloin mihinkin, ja suurin osa heistä kuolee tauteihin, nälkään ja pahoinpitelyyn.

Kaikesta kovuudesta huolimatta kirjan naisissa on myös elinvoimaa. Oudoksi kasvaneen Suru-tytön äidinrakkaus on voimakasta kuin leijonaemolla. Florens, myyty nainen, rakastuu intohimoisesti tilan seppään ja lähtee tämän perään tuntematonta päämäärää kohti.

Jaksot, joissa kertojana on yksinkertainen Suru tai intohimoinen Florens, ovat runollista proosaa, Suomentaja Seppo Loponen tekee mestarillista työtä. Naisten sisäinen puhe virtaa kuin vesi luonnossa, ilman aikatasoja, konkreettiseen kiinnittyen.

Vuonna 1993 Nobelin palkinnon saaneen Toni Morrisonin kaikki romaanit on onneksi suomennettu. Niistä muodostuu jatkumo, jossa tarkastellaan eri yksilöiden ja pienyhteisöjen silmin orjuutta afroamerikkalaisessa traditiossa.