Lomautukset ja irtisanomiset ovat jälleen jokapäiväistä uutisleipäämme. Työttömyys alkaa tulla konkreettiseksi suurten ihmismassojen jäädessä vaille ansiotuloja. Sana lama on hiipinyt kuin varkain korvaamaan vielä äskettäin käytössä ollutta kevyempää versiota eli taloudellista taantumaa.

Muutos näkyy mediassa muuallakin kuin uutisissa. Aikakauslehtien ruokapalstoilla edulliset ja riittoisat kotiruuat tönivät tilaa gourmet-hienouksilta. Vielä viime vuonnakin kirkkaina kimaltaneet bling-bling-vaatteet joutuvat yhä useammin väistämään kierrätys- ja tuunausmuotia. Lamassa on siis hyvätkin puolensa. Kestävää kehitystä tukevat asenteet uppoavat nyt otolliseen maaperään ja lähtevät kenties paremmin itämään ihmismielessä.

Kovin kestävää kehitystä ei valitettavasti ole odotettavissa ihmistaimille. Vantaalla luokkakoot kasvavat ja epäilemättä koulunkäyntiavustajien määrä vastaavasti pienenee. Täytyyhän nyt säästää! Vielä viime vuonna kauhisteltiin vantaalaisten erityisopetusta saavien lasten suurta joukkoa. Mutta siitä viis, nyt säästetään.

Nuorten pahoinvoinnista puhuttaessa ääri-ilmiöt saavat aina paljon keskustelua aikaan, ja syystä. Ääri-ilmiöiden yhteydessä on tapana pohtia yhteiskunnan riittämättömiä tukirakenteita, syrjäytymisen ehkäisyä ja varhaista puuttumista. Mutta nyt kaikki empaattiset korulauseet joutavat taas ainakin tämän laman ajaksi, no ihan sama minne, sillä nyt me säästämme.

Yhdeksi syyksi lasten ja nuorten pahoinvointiin on mainittu edellinen lama. Perheen taloudellisen tilanteen kiristyminen vaikuttaa monin tavoin lapsen elämään, sen me jo tiedämme ihan varmasti. On se siksi vaan niin kummallista, että vielä edellisen laman jäljiltä kärsivä säästökohde on taas päästetty eturintamaan.

Tässä kohdassa me aikuiset tarvitsisimme ilmeisesti runsaasti lisää erityisopetusta, oppiaineena kohtuullisuus. Ei nimittäin tarvitse olla matemaattinen lahjakkuus arvatakseen, mitä tästä säästämisestä seuraa. Mutta viesti ei vain tunnu menevän perille.