Eivät kai vain luterilaiset ole horjahtaneet Martti Lutherin viitoittamalta polulta, että Raamattu on oleva uskon ja elämän ainoa ohje?

Minusta tuntuu, että jos rupeamme muuttelemaan Raamatun sanomaa esimerkiksi homoseksuaalisuudesta, niin olemme itse asiassa Luojaamme viisaampia ja otamme pohjan pois uskoltamme. Tietenkin syntisiä tulee rakastaa, mutta syntiä on syytä vihata.

Uskon, että tätä asiaa on paljon vatvottu, ja halua on paljon muuttaa Jumalan sanoja, mutta Jumalan sana pysyy ikuisesti muuttumattomana. Työläs on ihmisen potkia tutkainta vastaan. Paras on nöyrtyä Jumalan väkevän käden alle.

Aivan erityisesti se koskee paimenenvirkaan asetettuja. Jos ei ollut apostoli sen yläpuolella, niin ei siinä ole tilaa piispoillakaan Sanaa vastaan. Usko ei suinkaan ole demokratiaa. Nöyrä Jumalan tahdon toteuttaminen on turvallisin tienviitta matkallamme kohti ikuisia asumuksia.