Jeesus kertoo Markuksen evankeliumissa viinitarhasta. Isäntä rakensi viinitarhan ja aidan sekä istutti taimia. Hän vuokrasi tarhan ja matkusti pois. Sovittuun aikaan isännän palvelija tuli hakemaan osaansa sadosta. Mutta vuokraajat karkottivat tai surmasivat vuokran perijät. Lopulta isäntä lähetti oman poikansa. Hänet he tappoivat. Miksi? Jotta he saisivat omaisuuden. Heidän sisimpänsä oli pimentynyt.

Ahneuden vaara on meilläkin. Ja taivasten valtakunnasta voi tulla riitakapula. Vertauksen poika on Jeesus itse. Kun Jeesus oli opettanut ja tehnyt hyvää, juutalaiset hylkivät häntä. Vertaus havainnollistaa Raamatun sanaa: "Hän tuli omiensa tykö, mutta he eivät ottaneet häntä vastaan."

Miten me suhtaudumme Jeesukseen? Häntä ei voi torjua seurauksitta. Jesajan kirjassa sanotaan: "Minä lasken Siioniin peruskiven, huolella valitun kivipaaden, kallisarvoisen kulmakiven sitomaan vankkaa perustaa. Joka uskoo, ei horju."

Aloitamme syväpaaston eli kärsimysajan. Jeesus viedään ristille. Mutta Golgata ei ole viime kädessä tappio. Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi, sanoo Apt 4:11. Jeesus, jonka paha maailma hylkäsi ja vei ristille, on tullut autuutemme perustaksi.

Ensi sunnuntai on 5. paastonajan sunnuntai. Sen aihe on Kärsimyksen sunnuntai. Alttarilla on violetti tai sininen liina ja kaksi kynttilää. Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 43:2–5, Jes. 29:13–16, 1. Piet. 2:4–10 ja Mark. 12:1–12.