Jamal Hosseiniyanilla on kiire. Korjattavat autot odottavat. Talouden taantuma ei ole vaikuttanut ainakaan vielä, vaan töitä riittää.

Jamal työllistää autokorjaamossaan itsensä lisäksi yhden työntekijän ja yhden harjoittelijan. Työtoveri on kotoisin samalta kylältä kuin Jamal.

Suomeen Jamal tuli 17 vuotta sitten. Hän on Iranin kurdi. Ajokortin ja koulutuksen hän sai Suomessa — ruotsiksi. Suomen kielen hän on oppinut työssä.

— Täytyy myöntää, että oli erittäin vaikea löytää töitä, vaikka minulla on autonasentajan, konemekaanikon ja koneasentajan paperit.

— En voi sanoa, että vain ulkomaalaisuuteni olisi ollut syynä siihen, etten löytänyt töitä. Kielitaito saattoi olla yksi tekijä. Itse yrittäjänä tiedän myös, että täytyy miettiä tarkkaan, voiko työllistää toisia.

Jamal pitää yrittäjän vapaudesta. Hän nauttii myös autojen korjaamisesta, vaikka se onkin fyysisesti raskasta.

— Tämä on minulle ammatti ja harrastus.

Korjaamon seinillä ovat työkalut järjestyksessä samoin kuin toimistossa paperit ja tiedostot.

— Alussa paikka oli huonossa kunnossa, työkalutkin olivat hävinneet. Pikkuhiljaa olen hankkinut uusia, kuten kaksi nosturia. Nyt voin sanoa, että laitteet ovat erinomaiset.

— Haluan olla töissä, en voi olla vain kotona. Pitää nauttia elämästä — syödä ja nukkua — mutta on myös tehtävä jotain positiivista tässä maailmassa. Raha ei merkitse kaikkea. Kun tehdään töitä, ollaan mukana ketjussa, joka vaikuttaa kaikkeen, toisiin ihmisiin ja yrityksiin.