Sinun on helppo kiittää silloin, kun olen saanut jotakin tai asiat sujuvat odotusteni ja toiveideni mukaisesti. Kiitollisuus tuntuu luonnolliselta. Mutta vaikeina aikoina ja erityisesti silloin, kun kärsin, ensimmäinen ajatus ei ole kiittää. Pikemminkin hätäännyn ja ahdistun. Siksi pyydän apua Jumalalta tai olen vihainen kohtaamastani kohtalosta. Raamatussa meitä kehotetaan kuitenkin kiittämään — jopa joka tilanteessa, mikä tuntuu aika vaikealta tehtävältä.

Maria oli pelottavassa tilanteessa. Hän sai kuulla tulevansa raskaaksi, eikä hän ollut naimisissa. Tulevaisuus ei ollut mitenkään turvattu. Silti Maria suostui osaansa kuuliaisesti ja vielä kiitti Jumalaa osakseen tulleesta erityisestä tehtävästä. Nuori nainen ylistää Jumalaa viisain ja kypsin sanoin.

Usein kohtaan tuon saman kiitollisuuden keskustellessani sairaan tai iäkkään ihmisen kanssa. Tuntuu, että ulkonaisesti elämässä ei siinä tilanteessa ole enää paljon kiitettävää tai iloittavaa. Kuitenkin ihminen on käynyt läpi elämäänsä ja löytänyt siitä merkityksen. Hän on saattanut kokea Jumalan läsnäoloa ja usko Jumalaan on tullut merkittäväksi asiaksi. Vaikka kiitollisuus ei ole mitenkään itsestään selvä, se on silti syvä ja kantava kokemus. Pyhän kosketuksesta, Jumalan salatusta läsnäolosta tulee toivon ja turvan antaja raskaankin elämäntilanteen keskellä.

Ensi sunnuntai on Marian ilmestyspäivä. Sen aihe on Herran palvelijatar. Alttarilla on valkoinen liina ja kuusi kynttilää. Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 113:1–8, 1. Sam. 2:1–2, 6–9, Room. 8:1–4 ja Luuk. 1:46–55.