Hyvää kannattaa odottaa. Vanha sananlasku pitää paikkansa Ken Follettin Maailma vailla loppua -kirjan kohdalla. Vuonna 1990 ilmestyneen, viime vuonna uusintapainoksena käsissä kuluneen Taivaan pila-rien jatko-osa on edeltäjänsä tapaan henkeäsalpaavaa luettavaa.

Trillerimäinen tarina pitää sykkeen korkealla. Koska sivuja on yli tuhat, on ikävä kyllä pakko nukkua välillä. Tarinan koukku ei kuitenkaan ole pelkästään sen jännittämisessä, kuinka päähenkilöille käy, vaan loistavassa ja asiantuntevassa ajankuvauksessa. 1300-luvun Englanti, sen ajan maailmankuva ja yhteiskuntarakenne, teologia, naisen asema ja mustan surman aiheuttama mullistus ovat kirjoittajalla hallussa.

Tarinan perusjuoni on samantapainen kuin Taivaan pilareissa. Alussa on vallanpitäjille vaarallinen salaisuus, jonka vuoksi henki on halpaa. Keskeisin rakennus on kirkko, johon tällä kertaa rakennetaan tornia. Pahiksia löytyy niin maallisesta kuin kirkollisesta vallasta. Romantiikkaa tuo kirkonrakentajan ja itsellisen naisen rakkaustarina, johon viimemainitun kutsumus parantajana tuo omat mutkansa. Suuria uhkia ja kuoleman tuojia ovat sota, nälkä ja varsinkin rutto, joka on tuoda tullessaan miltei maailmanlopun.

Vaikka Follettin kir-jallisen keitoksen ainekset ovat tutut, keitto on sen verran hyvää, että lukija nauttii sen mielellään toiseenkin kertaan. Varsinkin kun mausteissa ei todellakaan ole säästelty.