Mariela Salminen muutti Bulgariasta Suomeen 1990-luvun alussa. Hän työskentelee Vantaan seurakuntien kuulovammaistyön diakonina ja vetäjänä maahanmuuttajatyttöjen projektissa. Oman kokemuksensa perusteella Mariela korostaa tytöille asenteen ja opintojen merkitystä.

— Kielen opiskelu oli ensimmäinen tavoitteeni. Halusin ymmärtää, mitä ympärilläni tapahtuu ja puhutaan.

Bulgariassa Mariela luki kasvatustieteitä, mutta Suomessa hän halusi lähteä nollasta. Hän opiskeli lähihoitajaksi ja sitten sosionomi-diakoniksi. Kuultuaan opintojenohjaajalta kirkon diakoniatyöstä Mariela vaikuttui työn arvoista.

Ensimmäinen harjoittelujakso Vantaan seurakunnissa vakuutti Marielan, että hän on löytänyt alansa. Ortodoksikirkkoon kuulunut Mariela vaihtoi kirkkokuntaa ja valmistui 1999.

Nyt Mariela jatkaa opintoja kohti ylempää ammattikorkeakoulututkintoa.

— Olen varmaan taas ainoa maahanmuuttaja ja joudun tekemään tuplatyötä, koska suomi ei ole äidinkieleni, mutta en pelkää. Maailma muuttuu ja haluan olla mukana muutoksessa ja oppia uusista ilmiöistä.

Mariela ei ole joutunut kokemaan mitään epämiellyttävää syntyperänsä vuoksi. Tilanne ei kuitenkaan ole sama kaikille.

— Suhteessa maahanmuuttajiin on eri sävyjä. On ryhmiä, jotka herättävät erittäin voimakkaita negatiivisia tunteita. Bulgariasta mielikuvat ovat positiivisia, kuten Mustameri.

Marielan mielestä muuttajan on annettava tilaa uudelle kulttuurille.

— Vaikka siinä voi olla piirteitä, joita ei hyväksy, sitä on arvostettava ja ymmärrettävä. Koko maailmaa ei voi muuttaa mieleisekseen.