Onko meillä kuvitelma, että pahan vallat ovat helpolla tavalla voitettavissa?

Aina välillä huomaa erityisen hyvin, kuinka ihmisen osa on kova osa. Meidän elämämme on monella tavalla vaikeaa. Elämä ei näyttäydy edessämme mustavalkoisena, vaan siinä on valkoisen ja harmaan eri sävyjä. Miten osaamme erottaa sen, mikä meille on hyväksi ja jättää sen, mikä meitä tuhoaa?

Meissä kaikissa on puolia, jotka kääntyvät helposti itsekkyyteen, petokseen, valheeseen ja pahuuteen. Ja meissä kaikissa on puolia, jotka haluavat puolustaa oikeudenmukaisuuden toteutumista, välittämistä, auttamista ja hyvyyttä. Käymme jatkuvaa taistelua. Eikä maailma näytä siltä, että olisimme jo voittaneet. Taistelua pitää jatkaa, ei katkeroituneena ja peloissaan, vaan rauhallisesti ja luottaen siihen, että Jeesus Kristus on pahan valtojen voittaja.

Jos Jumala joutui uhraamaan ainoan poikansa taistelussa meidän ihmisten keskellä olevaa pahuutta vastaan, emme voi odottaa että pahan vallat olisivat meillekään helppoja voitettavia. Taistelu on jokapäiväinen, vaativa ja raskas. Ainoa mahdollisuutemme tässä taistelussa on se voitto, jonka Kristus saavutti pääsiäisenä. Meidän pahuutemme on sovitettu, kun olemme yhteydessä Kristuksen kanssa.

Kristuksen voitto on todellinen ja sen voimin taistelemme oman elämämme polkuja eteenpäin. Omassa ajassamme ja omassa elämässämme. Emme aina yksin, vaan myös yhdessä.

Ensi sunnuntai on 3. paastonajan sunnuntai. Sen aihe on Jeesus, pahan vallan voittaja. Alttarilla on violetti tai sininen liina ja kaksi kynttilää. Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 25:11–20, Jer. 7:23–26, 1. Joh. 5:18–20 ja Joh. 8:46–59.