Eräs pariskunta rakasti taidetta. Se oli traagista, sillä heillä oli tyystin erilainen maku. Miehen mielestä taulusta piti heti nähdä, mitä se esittää. Mitä näköisempi, sen parempi.

Nainen ihaili maalauksia, joilla oli sellaisia nimiä kuin Nimetön II tai Maalaus tai Konstruktio mustalla. Vaikka nainen sanoi, ettei niiden ole tarkoituskaan esittää mitään, miehen mielestä ne esittivät laatikoita ja lapsikin osaisi maalata sellaisen.

Kotiinsa pariskunta ei voinut taidetta hankkia. Kaupunkilomillaan he menivät yhdessä suuriin taidemuseoihin, mutta pysyttelivät visusti eri osastoilla ja tapasivat toisensa vain lounaalla museon kahvilassa.

Mutta sitten tapahtui ihme. Posti toi heille näyttelykutsun. "Teoksissani yhdistyvät klassiset esittävät ja minimalistis-konstruktivistiset ainekset", lupasi taiteilija Tero Nurminen.

Ja niin mies ja vaimo tekivät sunnuntaikävelyn Galleria Gjutarsiin. Kerrankin he saattoivat seisoa käsi kädessä samojen maalausten äärellä.

Tero Nurmisen maalauksia 8.3. saakka Galleria Gjutarsissa, Vanha Kuninkaalantie 6