Matti Heikkinen, 25, lähtee Vantaan Hiihtoseuran riveistä mukaan talven maailmancup- ja maailmanmestaruuskoitoksiin. Lajin huipulle kipuava kainuulaispoika on kotiutunut hyvin eteläiseen hiihtoseuraan.

— Maantieteellä ei ole merkitystä, kun rakennetaan edustushiihtäjän ja tukiryhmän yhteistyötä. Vantaalaisilla on hiihdossa samat arvot ja tavoitteet kuin itselläni, ja seurassa ymmärretään huippuhiihtäjän arki ja tarpeet, kiittää Heikkinen.

Hiihdon dopinginkäryisestä maineesta huolimatta Vantaalla urheillaan puhtain periaattein. Matti Heikkinen harjoittelee kovaa, mutta tasapainoisesti.

— Itseään pitää kiusata sopivasti: onnistuminen syntyy kokonaisvaltaisesta hyvästä olosta. Tukijoukot ovat tärkeitä. Heille pitää jaksaa ja muistaa hymyillä ja sanoa kiitos huonompanakin päivänä, Heikkinen miettii.

Pitkä kisapäivä

Perjantaina 20. helmikuuta Matti Heikkinen herää ensimmäiseen MM-kisapäiväänsä Tšekin Liberécissä. Hän syö aamiaisen kolme tuntia ennen kisastarttia. Joukkueen huoltajat keittävät puuroa ja sen lisäksi Matti tankkaa leipää, kananmunaa, mehua ja kahvia.

Aamiaisen jälkeen on tunti aikaa pakata kisareppu ja rentoutua. Matti kuuntelee musiikkia tai juttelee huonekaverinsa Sami ”Musti” Jauhojärven kanssa.

— Hiihtojoukkue on kuin mikä tahansa työyhteisö. Hyvä yhteishenki on tarpeen. Olemme yhdessä 24 tuntia vuorokaudessa, leireillä ja kisamatkoilla vuoden ympäri. Vain ladulla, kun startti on ammuttu ja kello käy, olemme yksilöurheilijoita.

Kisapaikalle on yhteiskuljetus. Siellä kiireet ja rutiinit toistuvat: suksitesti, verryttely ja suoritus. Liberécissä hiihdetään perjantaina 15 kilometriä perinteisellä tyylillä. Kisassa onnistuneille tehdään dopingtesti, sitten seuraavat lehdistöhaastattelut ja palkintojenjako. Majoituspaikkaan palattua päästään syömään ja lepäämään.

— Viestittelen kännykällä kotiin ja päivitän tukijoille ja ystäville kuulumiset nettisivuilleni. Illalla ehtii ehkä kävelylle ennen seuraavan päivän kisaa koskevaa palaveria.

Isänmaan väreissä

Mitä ajatuksia Suomen MM-joukkueessa hiihtäminen herättää miehen mielessä?

— Totta kai teemme parhaamme edustaaksemme maatamme. Suomalaisuudesta voi olla ylpeä. Matkustellessa huomaa, miten hyvin meillä pidetään huolta ihmisistä. Nyt laman aikana rahan käytöstä joudutaan tinkimään myös urheilussa. Esimerkiksi hiihtomaajoukkuematkoilla tarvitaan myös omaa rahoitusta, Matti Heikkinen sanoo.

Heikkinen on kiertänyt maailmaa sinivalkoisissa hiihtotrikoissa nuorten MM-kisajoukkueessa ja maailmancupeissa vuodesta 2002. Palkintokaapissa komeillut SM-pronssimitali perinteisen 15 kilometriltä sai tammikuussa seuraa saman matkan SM-hopeasta.

— Menestyksen takana on rankka 15 vuoden harjoittelu. Voin kuitenkin olla onnellinen siitä, että minulla on ollut mahdollisuus tehdä rakastamaani työtä.

Kymmenvuotiaan Matin lajivalinta vahvistui, kun hän näki televisiosta suomalaisten hiihtävän viestin olympiapronssia Albertvillessä.

— Ajattelin, että tuon haasteen minäkin haluan ottaa vastaan. Hiihto vaatii äärimmäistä kestävyyttä, yksilöllisyyttä ja kurinalaisuutta.

Aina löytyy jotain hyvää

Treenien lomassa Matti Heikkinen opiskelee taloustieteitä Jyväskylässä. Hän näkee huippu-urheilunkin yrittämisen muotona.

— On uskallettava tehdä päätöksiä ja kulkea omaa tietään. Osaan aika hyvin rajata ulkopuolelta tulevat paineet ja kuunnella itseäni. Kun kuormitus on tasapainossa, välttyy sairastumisilta ja ylirasitukselta.

Tuloksistaan on kannettava vastuu. Entä kun sattuu huono päivä?

— Sitä ei kannata ottaa liian raskaasti. Suorituksesta löytää aina myös jotakin hyvää.

Hyvät ihmissuhteet ovat hiihtäjälle tärkein voimavara.

— Vanhemmat, nuoruuden treenikaverit, elämänkumppani — siitä on kutoutunut hyvinvoinnin turvaverkko.