En ollut uskoa silmiäni lukiessani Vantaan Laurin takasivulta (VL 5.2.), miten kristillisten seurakuntien jäsenilleen suuntaama lehti suosittelee kristittyjen nunnien työpukua penkkari- ja polttariasuksi.

Minua ei niinkään ihmetytä, että lehdessä mainitut kaupat ovat tietämättömyydessään erehtyneet kuvittelemaan nunnan vaatteiden kopioita naamiaisnarrin asuksi. Mutta olen tyrmistynyt siitä, että seurakuntalehti osoittaa näin vähän kunnioitusta kristikunnan toista haaraa kohtaan.

Nunnan vaatetus ei todellakaan ole mikään naamiaisasu. Sehän on syvän, vieläpä kristillisen, vakaumuksen omaavan naisen työpuku. Tätä pukua kantaessaan hän on tietoisesti luopunut monesta tavanomaiseen maailmanmenoon kuuluvasta asiasta. Puvullaan hän haluaa viestittää muille vakaumuksestaan ja elämäntilanteestaan. On pöyristyttävää, että tällainen asia pitää maallikon selittää kristillisen lehden toimitukselle!

En kuulu katoliseen kirkkoon, enkä ole edes kovin harras omassa kirkossani käyvä seurakuntalainen, mutta tuo pieni artikkeli loukkasi syvästi eettisiä näkemyksiäni ja käsityksiäni uskonnollisten arvojen pyhyydestä.