Viimeksi kirjoitin tosi-tosi-tv:stä. Nyt olen pohtinut aitoa sankaruutta. Syynä on italialaisen Matteo Garronen elokuva Gomorra, joka tuli vuoden alussa elokuvateattereihin.
Elokuva on sekava, masentava ja kyyninen, enkä suosittele sitä lempeäluontoisille tai heikkohermoisille. Mutta se on myös tärkeä ja käänteentekevä elokuva, koska se kertoo totuuden niistä, jotka esiintyvät sankareina monissa supersuosituissa filmeissä ja tv-sarjoissa.

Pidän elokuvista. Kummisedän ensimmäinen osa, Mafiaveljet ja Suuri gangsterisota ovat ansainneet esteettiseltä kannalta maineensa ja palkintonsa. Ne on kirjoitettu, ohjattu ja näytelty erinomaisesti. Niiden sanoma on sen sijaan kyseenalainen. Järjestäytyneen rikollisuuden raaka arki on esillä, mutta sitä hämärtää tarinan keskittyminen ”hyviin” rikollisiin.
Päähenkilö-roistojen toimet perustellaan paremmin kuin muiden toimet, ja katsojan sympatiaa kalastellaan nostalgisilla mielikuvilla vanhan ajan kunniallisuudesta ja rakastavasta perheyhteisöstä, joka kokoontuu suuren pöydän ympärille matriarkan tekemän spagetin ääreen. Ihastellussa Sopranos-sarjassa mafiaperhettä kuvataan vielä lähempää ja empaattisemmin.

Toki rikolliset ovat ihmisiä siinä missä muutkin. Heillä on yksityiselämä, ihmissuhteita ja motiiveja tekoihinsa. Ymmärtämiseen liittyy kuitenkin ihannoinnin vaara. Tuntuu siltä, etteivät normaalin elämän puitteet enää kelpaa suurten tarinoiden viitekehykseksi. Yhteisön pitää olla väkivaltainen, ydinperheen rikollinen, eronneen miehen katkera etsivä ja yksinhuoltajan palkkatappaja, kuten elokuvassa Léon, jotta teos saisi arvostusta.

Eurooppa kävi kaksi pitkää kammottavaa sotaa ennen kuin se oppi, että sodissa ei ole enää sankareita. Nyt pitäisi oppia se, että väkivalta on hyvin harvoin oikeutettua, eikä rikollisissa, etenkään järjestäytyneen rikollisuuden edustajissa, ole mitään ihailtavaa. Gomorrassa mafiosot ovat juuri niin tunnekylmiä ja vastenmielisiä ja mafia juuri niin moraaliton ja tuhoisa kuin tosielämässä. Tosielämän sankarit löytyvät mafian vastustajista ja niistä tavallisista ihmisistä, jotka yrittävät elää säällisesti elämän antamista iskuista huolimatta.