Bussiyhtiö Concordian taukotilassa Hakunilan varikolla kuljettaja Rikhard Xu naurattaa työkavereitaan väittämällä, että kuuluu aasialaiseen mafiaan ja vaatii suojelurahaa viisi euroa. Maksun myöhästymisestä lähtisi aina yksi sormi.
Rikhard on taustaltaan yliopiston englanninopettaja Shanghaista. Hän tuli Suomeen 20 vuotta sitten ja työskenteli aluksi maahantuontialalla. Kun suomalaiset oppivat toimimaan itsenäisesti Kiinassa, Rikhardin kielitaitoa ja maantuntemusta ei enää tarvittu. Hän kutsuu huvittuneena itseään Kiina-ilmiön uhriksi.
Linja-auton ajokortin Rikhard sai vuonna 2003.
— Linja-autonkuljettajan työ on lama-aikana ulkomaalaiselle turvallinen, Rikhard sanoo.
— Jokainen varikko on kuin pieni YK. Kuljettajina on paljon venäläisiä, virolaisia, afrikkalaisia, arabeja ja eteläeurooppalaisia. Täällä työskentelee myös toinen kiinalainen kuljettaja.
Bussimatkustajista riittää värikkäitä tarinoita. Rikhard on oppinut kääntämään ennakkoluulot voitokseen.
— Kerran humalainen riehuja nimitteli minua neekeriksi ja mustalaiseksi. Lopulta sanoin, että en ole kumpaakaan vaan vinosilmä, kommunistikiinalainen ja erittäin väkivaltainen kansanvapautusarmeijan sotilas. Riehuja hiljeni ja muita matkustajia nauratti kovasti, Rikhard kertoo.
Rikhard kehuu nykyistä työpaikkaansa, mutta muistaa aikaisemmasta paikasta työnjohtajan, joka Rikhardin kokemuksen mukaan vihasi ulkomaalaisia.
Kiinassa Rikhard käy kahdesti vuodessa. Perhe — suomalainen vaimo ja kaksi tytärtä — matkustaa joskus mukana. Erityisesti on ikävä kiinalaista ruokaa.