Kotiseurakuntani ennakkoluulottomat pastorit järjestivät viime vuonna mainion Usko ja epäilys -luentosarjan yhteistyössä Vantaan aikuisopiston kanssa. Osanottajia oli runsaasti, keskustelua ja kysymyksiä syntyi. Paikalle ilmestyi myös ihmisiä, jotka eivät muuten juurikaan osallistu kirkollisiin rientoihin.

Luentosarja herätti jälkipuintia puolesta ja vastaan. Mutta etenkin vastaan — varsinkin päättävissä luottamuselimissä. Suurin osa luennoitsijoista oli kuulemma vääränlaisessa uskossa, aiheet väärin valittuja ja esitetyt argumentitkin olivat aivan päin mäntyä. Vaikka luennoitsijat olivatkin teologeja ja myös pappeja, väitelleitä tohtoreita ja professoreja, ei seurakunnan tulisi enää vastaavaa toimintaa järjestää.

Viesti on selvä. Tule mukaan kotiseurakuntasi toimintaan valmis ja oikea uskonvakaumus takataskussasi. Ja te muut — epäilijät, etsijät, kyseenalaistajat ja tavalliset pulliaiset — muistakaa maksaa kirkollisveronne ja pysyä jäsenenä, vaikka taloudellinen taantuma uhkaakin. Aika karu viesti.

Toimittaja Lilli Riihirannan erinomainen televisiosarja Mitä uskoa? on saanut paljon myönteistä palautetta. Katsojia on istunut kotitelevisioiden äärellä runsain määrin pohtimassa kristinuskon peruskysymyksiä. Aihe siis kiinnostaa ja on mitä ajankohtaisin. Voiko samoja kysymyksiä esittää seurakunnissa? Toisissa varmasti voi, ja onneksi on Yleisradio.

Jo pitkän aikaa olemme ystävieni kanssa pohtineet, että perinteisten raamattupiirien rinnalle voisi perustaa epäilijöiden piirin. Piirissä voisi vapaasti ja avoimin mielin keskustella uskosta ja muista elämän peruskysymyksistä. Sinne mahtuisivat niin uskovat, epäilijät kuin ateistitkin.

Mutta kuuluuko sellainen pohdinta enää seurakunnan perustehtävien joukkoon? Kyllä kuuluu. Joissakin seurakunnissa tämän tyyppistä toimintaa on ollutkin tarjolla.

Ehkä epäilijöiden piiri järjestyy jonakin päivänä myös meille. Uskallan kuitenkin epäillä, että epäilijöiden piirin vetäjäksi soveltuvan seurakuntatyöläisen uskonnäky halutaan ensin varmistaa oikeanlaiseksi. Ettei mitään epäilyttävää ole syytä pelätä.