Piilevää kysyntää
Hämmentävä kirja, kirkon tuore nelivuotiskertomus nimittäin. Sen mukaan kirkkoon luottavien suomalaisten osuus on jatkuvasti kasvanut. Kirkon palveluista annetaan kohtuullisen hyviä arvosanoja ja kirkon monille toiminnoille on kysyntää.
Samaan aikaan kirkosta on kuitenkin erottu ennätystahtia ja myös sitoutuminen kirkon opin kannalta keskeisiin asioihin on vähentynyt. Ihmisten uskonnollisuus ei ole mihinkään hävinnyt, mutta se on entistä yksilöllisempää. Elämme jälkimodernia aikaa, jossa elämä on entistä pirstaleisempaa ja kiireisempää. Vaikutteita tulvii joka tuutista ja yksilön maailmankatsomus perustuu entistä enemmän omiin valintoihin. Muutkin suuret instituutiot, kuten puolueet, ovat vaikeuksissa. Niiden, ja esimerkiksi Punaisen Ristin, jäsenmäärä on laskenut reippaasti.
Toisaalta tämä on vasta tarinan toinen puoli. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on muuttanut muotoaan: kaduilla yhä useampi vastaantulija on feissari, netissä käydään lisäämässä nimi käsiaseita vastustavaan listaan ja otetaan kantaa.
Kirkolla on myös vahvuuksia, joita nelivuotiskertomuksen mukaan kannattaisi nostaa enemmän esille ja piilevää kysyntää, jota ei ole osattu kunnolla hyödyntää. Kun nyt lähestytään joulua, kannattaa huomata, että nimenomaan joulun aika muodostaa poikkeuksen laskevista jumalanpalvelustrendeistä. Suosituin kirkkopyhä on jouluaatto, jolloin viime vuonna 411 300 suomalaista kävi kirkossa. Sitä seuraava jouluyö nosti kävijämäärän lähes puoleen miljoonaan. Joulun ajan tilaisuudet kannattaa valmistella erityisen hyvin.
Ykkösasia kirkkoon kohdistuvissa odotuksissa on auttamistyö. Lähes kolme neljäsosaa suomalaisista haluaisi kirkon keskittyvän heikompiosaisten auttamiseen. Yllättävän moni olisi myös valmis itse osallistumaan tähän tai muuhun vapaaehtoistyöhön kirkossa.
Paljon puhuttujen nuorten aikuisten keskuudessa neljänneksi kiinnostavin seurakunnan toimintamuoto on vapaaehtoistyö seurakunnassa. Toinen tuore tutkimus puolestaan kertoo, että pääkaupunkiseudulla auttamishalua on vielä muuta maata enemmän. Osataanko tähän kysyntää vastata, kun sen muoto ei välttämättä ole pitkäaikainen sitoutuminen? Siihen ihmisten aika on usein liiaksi kortilla.

