Aarno Kuosa iski jälleen (VL 23.10), mutta valitettavasti vääristeli sekä allekirjoittanutta että historiaa.

En suinkaan pidä lapsellisena "minkäänlaista yritystä todistaa sielun olemassaolo", vaan Kuosan esittämää argumenttia sielun olemassaoloa vastaan. Sielua ei voi materiaalisesti "löytää", mutta sen olemassaolon voi helposti todistaa esimerkiksi toteamalla, että kaikki argumenttimme olisivat täysin merkityksettömiä, jos ne eivät olisi muuta kuin materiahiukkasia. Silti Kuosa näkee argumentoinnin mielekkääksi, joten hän myös ansaitsee vastauksen.

Evoluutioon ja kosmologiaan tutustuminen vain vahvistaa kristinuskoa. Tuomiopäivän ruumiin ylösnousemuksen todistaa jälleen kerran Jeesuksen historiallinen ylösnousemus — kyse ei ole ihmisten mielikuvituksesta vaan silminnäkijätodistajien kokemuksesta. Kuosa sekoittaa Raamatun kirjoitukset itsessään ja niiden kuvaamat historialliset tapahtumat. Raamatun kirjoitusten totuutta ei voikaan todistaa Raamatulla, mutta aivan toinen kysymys on ylösnousemuksen historiallinen todellisuus, josta meillä on Raamattuun sisältyviä historiallisia dokumentteja todisteena.

Kuosa uskoo Panthera-satuun Kelsoksen todistuksen perusteella, mutta hän ei usko ylösnousemukseen, vaikka sen historialliset todisteet ovat a) lukumäärältään ja b) varhaisuudeltaan paljon Panthera-satua vahvemmat: neljä eri kirjallista traditiota 40 vuoden sisällä Jeesuksen kuolemasta.

Totta, kristinusko väittää "normaalin elämänmenon vastaista", ja todistushaasteeseen on yllä vastattu. Kuosa ei pääse pälkähästä vain toistamalla, että lapsenuskoa ei voi sovittaa tosiasioihin, vaikka hänelle osoitetaan päinvastaista. Jumalan Poika on tullut yhdistämään meidät Jumalan perheeseen, jossa meidän täytyy myös kasvaa aikuisiksi — kuitenkin aina Jumalan lapsina.