Kun Emilia Lajunen ja Ville Urponen pääsevät soittimiensa äärelle, Pyhän Laurin kirkossa soi kansanmusiikki. Kirkon konsertti on osa Vantaan kansanmusiikkiviikkoa, joka on nimeltään Kaamospelit.

Lajunen soittaa konsertissa avainviulua, joka ei välttämättä ole kovin monille tuttu soitin.

— Pohjanmaalaisen Tallari-yhtyeen Risto Hotakainen esitteli minulle aikoinaan avainviulun ja innostuin siitä heti, kertoo Lajunen.

Lajunen on soittanut viulua neljävuotiaasta lähtien ja parikymppisenä hän aloitti avainviulun soiton.

— Avainviulu on sen näköinen, että sitä soittaessa saa taatusti huomiota. Avainviulu eli nyckelharpa on Ruotsin kansallissoitin. Vanhin malli on keskiajalta. Ruotsissa Erik Sahlström on kehittänyt sitä.

Avainviulu on jousisoitin, jossa jousella soitetaan neljää varsinaista kieltä. Niiden välissä on 12 niin sanottua resonanssikieltä.

— Avainviulussa on kaunis, luonnollinen ääni. Kun soittimessa itsessään on jo kaiku, se ei tarvitse sähköistä kaikulaitetta. Luonnollinen ääni on paras. Ääni sopii hyvin myös vanhan musiikin soittamiseen.

Suvussa arkkiveisujen kirjoittajia

Musiikin opiskelun Emilia Lajunen aloitti klassisella, mutta se vaihtui kansanmusiikiksi. Lajunen kävi kansanmusiikkilukion Kaustisilla.

— Meillä on suvussa ollut ainakin yksi pelimanni, äidin isä. Hän ei osannut nuotteja, vaan soitti korvakuulolta. Ja arkkiveisujen kirjoittajia löytyy suvusta myös.

Lajunen soittaa monessa eri kokoonpanossa. Niitä ovat Spontaani Vire, trio Suo ja duo Juuri&Juuri. Hän soittaa sekä viulua että avainviulua ja laulaa myös. Lajunen esiintyy soolonakin ja on tehnyt yhteiskeikkoja urkuri Ville Urposen kanssa. Eikä Pyhän Laurin kirkkokaan ole duolle ihan vieras paikka. Sieltä kaikki oikeastaan alkoi.

— Olemme soittaneet Villen kanssa yhdessä ensimmäisen kerran kaksi vuotta sitten Pyhän Laurin kirkossa ystäväni häissä. Sen jälkeen kysyin Villeltä, olisiko hän halukas soittamaan yhdessä muulloinkin. Halusin uutta ohjelmistoa ja kehittyä avainviulun soittajana.

Lajunen on säveltänyt kappaleen nimeltä Pieni morsiusmarssi, ja sitä on käytetty paljon häämarssina. Lajunen on valmistunut Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolta maisteriksi. Hän käy siellä nykyisin opettamassa Toinen opettajan paikka hänellä on Pakilan musiikkiopistossa, tietenkin kansanmusiikkipuolella, jossa hänellä on yksi avainviuluoppilas.

Kansanmusiikkiin liittyy vahvasti yhdessä soittaminen. Lajunen pitää sitä "syynä" sille, että hän jaksoi jatkaa musiikinopintoja ammatiksi asti.

— Soitimme siskoni ja veljeni kanssa yhdessä. Se oli niin mukavaa, ettei soittaminen jäänyt murrosiässäkään, niin kuin se helposti saattaa jäädä. Nuorilla soittajilla pitäisikin olla aina joku bändi, missä he saisivat soittaa. Pelkästään yksin puurtaessa voi kyllästyminen tulla helpommin.

Mekko päällä kitkutusta?

Emilia Lajunen toivoo, että kansanmusiikkia tunnettaisiin paremmin.

— Kansanmusiikki on ihmistä lähellä olevaa musiikkia. Sitä pystyy helposti itse tuottamaan ja sen avulla saa sosiaalisen kontaktin.

— Kansanmusiikkiin liittyy paljon ennakkokäsityksiä, että sitä esitetään vain kansallispuvuissa ja kitkutetaan yhtä biisiä. Mutta nykyään kansanmusiikki on monipuolista ja se on kehittynyt paljon.

Helsingissä Perinnearkku-yhdistys järjestää kansanmusiikkijameja ja –iltamia, joissa soitetaan ja tanssitaan. Kirkkoon Lajusen mielestä sopivat konserttikappaleet.

— Kirkossa en ehkä välttämättä menisi soittamaan polkkaa, mutta muuten sinne sopii monenlainen kansanmusiikki — sehän on kansantajuista musiikkia!

Pyhän Laurin kirkossa soittavat Lajusen ja Urposen lisäksi Vantaan kansanpelimannit ja Spelarit. Tilaisuudessa kuullaan muun muassa Konsta Jylhän sävellyksiä.

Vantaan kansanmusiikkiviikon koko ohjelma löytyy osoitteesta www.suomenkansanmusiikkiliitto.fi/kaamospelit.

Vaiennut viulu — hengellistä kansanmusiikkia ti 11.11. klo 19 Pyhän Laurin kirkossa. Vapaa pääsy, ohjelma 5 euroa.