Istut minua vastapäätä. Olet tullut puhumaan vaikeuksistasi. Vaikutat yksinäiseltä ja pelokkaalta, olet eksyksissä turvallisilta poluiltasi. Näet elämässäsi vain pimeyttä. Mikään ei tunnu onnistuvan.

Olet toivoton ja pelkäät tulevaisuutta. Tulit luokseni etsimään pientä valon hitusta elämääsi. Kysyt, onko enää mitään toivoa ja onko elämässä enää mitään hyvää?

Sanot menettäneesi myös uskosi Jumalan hyvyyteen. Merkit, jotka näet ympärilläsi ovat tuttuja myös minulle: lisääntynyt julmuus, kylmyys ja rakkaudettomuus lähimmäistä ja ympäristöä kohtaan. Mihin tämä maailma on oikein menossa? Olemmeko kadottaneet hyvyyden maailmasta?

Pyhäpäivän evankeliumissa Jeesus ei lupaa elämäämme ihanaa päivänpaistetta eikä hyvyyden maailmaa. Meille maalataan inhorealistinen, epätodellinen kuva arkisen elämän sykkeestä. Siitä huolimatta tai juuri sen tähden Jeesus kehottaa meitä tarkkailemaan aikaamme ja näkemään asioiden sisältöjä. Siksi emme missään tapauksessa saa tottua ympärillämme olevaan pahaan. Tarvitsemme herkkyyttä ja viisautta, jotta tunnistaisimme vääryyden ja rohkenisimme kyseenalaistaa vääriä itsestään selvyyksiä.

Jeesus odottaa meiltä uskallusta taistella hyvän ja oikean puolesta. Älä menetä toivoasi äläkä uskoasi, vaikka kulkisit kuinka syvissä vesissä ja pimeissä laaksoissa ja näkisit vain pahuuden ja vääryyden lisääntyvän. Valoa on! Sinä et ole yksin. Me emme ole yksin. Jumalan lapsena luota lujasti hänen johdatukseensa. Hän antaa sinulle voimia toivottomuudenkin keskellä. Taivaallinen Isämme on luvannut, että saamme uskoa hyvän voittoon ja parempaan tulevaisuuteen.

Ensi sunnuntai on 26. sunnuntai helluntaista. Sen aihe on Uskon kestävyys ahdingossa. Alttarilla on vihreä liina ja kaksi kynttilää. Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 85:2–8, Aam. 5:16–20, 1. Tess. 4:13–18 tai 2. Tess. 2:1–12, Matt. 24:1–14 tai Matt. 24:15–27.