Me leikitään sen kanssa aina, 5-vuotias Taru Laine sanoo.

— Ja joskus pelataan, 5-vuotias Ronja Tapio lisää.

Malminniityssä asuva Seija Väisänen on työskennellyt vapaaehtoisena kerhomummona Ristipuron päiväkerhossa jo kolmen vuoden ajan. Aikaisemmin hän oli ollut leirimummona yli 90 lapselle. Kerhomummoksi hän lähti lehti-ilmoituksen perusteella.

— Ajattelin, että okei. Kokeillaan.

Seija-mummolle voi kertoa haaveistaan, esitellä rakentamaansa leikkiä tai näyttää äidin ostamaa uutta mekkoa. Syliinkin saa kiivetä, jos haluaa. Kotona Seijalla on jo kansiollinen kerholaisten piirustuksia.

Hemmottelua kekseillä

Pöytään on katettu mehua ja keksejä. Lapset pyytävät Seija-mummoa avaamaan Domino-keksit, sillä kuten kaikki lapset ja lapsenmieliset tietävät, ensimmäisenä on syötävä keksien herkullinen sisus. Mehulla ja kekseillä herkutellaan silloin, kun Seija-mummo on mukana.

— Tuon niitä aina tullessani, Seija sanoo.

Lapset kokoontuvat päiväkerhoon kolme kertaa viikossa. Väisänen vierailee lasten luona kerran tai kahdesti kuukaudessa. Toisinaan useamminkin. Lapsille Seija-mummon kerhovierailut ovat yllätyksiä.

— Tämä työ on täysin vapaaehtoista eikä sido minua siihen, että kerhossa pitäisi käydä säännöllisesti esimerkiksi tiettynä viikonpäivänä. Sovittelen tänne tulemisen aina muiden menojeni mukaan, Seija kertoo.

Pieni tyttö jää vielä pöydän ääreen syömään muiden rientäessä jo leikkeihinsä.

— Mulla kestää vähän kauemmin, tyttö sanoo.

— Ei se mitään haittaa, Seija lohduttaa.

Kerhomummolla on aikaa istua tytön vieressä ja odottaa.

Karkeat sukat, kylläinen vatsa

Oman lapsuutensa Seija Väisänen vietti maaseudulla Orimattilassa mummin ja ukin luona.

— Minulla oli ihan kiva mummo. Hänellä oli yllään pitkä mekko ja esiliina sekä huivi päässä. Sen ajan mummot olivat vähän erilaisia kuin tämän päivän mummot.

Kerhossa Väisänen leikkii, pelaa ja askartelee lasten kanssa. Omien lastenlapsiensa kanssa hän käy mökillä ja elokuvissa. Oman mummonsa kanssa hän vietti aikaa arjen askareita tehden.

— Teimme mummoni kanssa saippuaa ja makkaraa. Veimme myös omenoita vintille kuivumaan, Väisänen muistelee.

Väisäsen lapsuudessa lelut olivat enimmäkseen puisia. Oman nuken hän sai kaksivuotiaana.

— Joululahjaksi saadut sukat olivat karkeat ja ne pistelivät, mutta aina oli ruokaa. Nälkä ei ollut koskaan.

Ennen eläkkeelle jäämistä Seija teki pitkän, yli 35 vuotta kestäneen uran elintarviketyöläisenä Fazerilla.

— Hoidin tytärtäni kouluikään saakka kotona. Fazerilla minun piti olla vain kolme kuukautta joululahjarahoja tienaamassa. Siitä tulikin sitten vähän pidempi pesti.

Nukenvaatteiden pyykkipäivä

Eläkepäiviä viettävä Seija Väisänen on monessa mukana. Hän toimii vapaaehtoisena Tiedekeskus Heurekassa ja on mukana myös SPR:n ystävätoiminnassa.

— Käyn vierailemassa iäkkään rouvan luona. Juomme hänen kanssaan kahvit ja juttelemme kaiken maailman asioista. Lasten parissa tehtävä vapaaehtoistyö on erilaista. Täällä on enemmän meteliä ja ryminää, Seija sanoo.

Ryminäähän siitä syntyy, kun muovigorilla kiipeää yhdessä leikkikäärmeen ja dinosaurusten kanssa parkkitalon katolle. Pöydän ääressä naputellaan vasaroilla puisia eläimiä korkkitauluun.

Tytöillä on menossa nukenvaatteiden pyykkipäivä. Ronja ja Taru silittävät vaatteita pienen silityslaudan äärellä. Seija-mummo saa viikata nukenvaatteita, ihan niin kuin viime kerrallakin.

Kerholaisille Seija on mummo, omille lapsenlapsilleen mummi. Seijan omat lapsenlapset ovat jo päiväkerholaisia isompia.

— 17-vuotias tyttären poika on jo minua pidempi. Nuorempi, seitsemänvuotiaskin on minua jo olkapäähän saakka. Pojat sanovatkin minulle, että mummo sä oot kohta kaikkein pienin.

Mutta pian Seijaa taas tarvitaan. Kaapin ylähyllyltä pitää nostaa Nalle Puh –palapeli ja eläinpalapeli. Kynttilän askarteleminen tyhjästä vessapaperirullasta ja kreppipaperista onnistuu helpommin, jos kerhomummo auttaa.

— Kyllä tässä ainakin hereillä pysyy. Lasten kanssa on niin hauska olla.

— Lasten parissa tehtävä vapaaehtoistyö on erilaista. Täällä on meteliä ja ryminää.