Legendaarisen nuortenlehden Suosikin toimitus on Yhtyneiden Kuvalehtien toimitalossa Länsi-Pasilassa. Päätoimittaja Ville Kormilaisen, 28, huoneessa on kaksi isoa pahvihahmoa.

Toinen pahvikuvista esittää Suosikin pitkäaikaista päätoimittajaa, edesmennyttä Jyrki Hämäläistä ja toinen Lordia. Pöydällä lojuu pino cd-levyjä ja tukku paperia. Vaikuttaa siltä, että huoneen haltija ei ole ehtinyt sisustusta suuremmin miettiä. Sen sijaan hän on veivannut perinteistä musiikkilehteä uuteen suuntaan.

— Se, että artisti kertoo jutussa, miten uusi levy valmistui, ei ole tulevaisuudessa enää mikään kilpailuetu. Pitää kertoa ihmisistä musiikin takana. Tarkoitus on myös laajentaa aihepiiriä, ottaa käsiteltäväksi koko nuoren elämän kirjo. Ulkoasu uusittiin myös täydellisesti kesän aikana.

Monet perinteiset, nykynuorillekin tärkeät asiat toki säilyvät. Kuten isot julisteet, jotka Ville Kormilaisen isäkin pappi ja runoilija-kirjailija Risto Kormilainen, muistaa omasta nuoruudestaan.

— 1960-luvulla sisarelleni tuli Suosikki, jota minäkin luin. Isot julisteet sisko teippasi aina seinälle. Erityisesti mieleen on jäänyt Dannyn kuva, muistelee Risto Kormilainen, 53.

Kirjoittaminen yhdistää isää ja poikaa

Kiinnostus ihmisiin, halu ottaa asioista selvää ja tietty uteliaisuus ovat isä ja poika Kormilaista yhdistäviä asioita. Siksi henkinen matka Kainuun korpimaisemista Suosikin päätoimittajaksi ei ole niin pitkä kuin äkkiseltään tuntuisi. Isää ja poikaa on myös pienestä pitäen yhdistänyt kirjoittaminen.

— Papiksi en ole koskaan halunnut, vaikka isän työtä arvostankin. Vaikka olen jonkinasteinen työnarkomaani, niin lapsena huomasin, että pappi on aina töissä. Mutta sen voin sanoa, että isä on suurin yksittäinen vaikuttaja siihen, että minusta tuli toimittaja. Piti ottaa selvää, mikä kirjoittamisessa on niin kiinnostavaa, että isä puuhailee sen parissa suunnilleen kaikki vapaahetkensä, Ville sanoo.

Riston into kirjoittamiseen syttyi 9-vuotiaana. Hän ahmi seikkailuromaaneja ja päätti kirjoittaa oman.

— Onpa jännä kuulla tuosta, sanoo Ville.

— 9-vuotiaana tein itsekin debyyttini kirjoittajana. Yksi paikallisen kustantamon nuortenkirja teki niin suuren vaikutuksen, että halusin kirjoittaa siitä kritiikin. Se julkaistiin lehdessä. Ala-asteen loppupuolelta asti avustin Jiipee-lehteä. Kirjoitin sinne vuonna 1994 haastattelun Heikki Kovalaisesta, paikallisesta carting-harrastajasta. Hän haaveili jo silloin Formula ykkösistä, Ville jatkaa.

Risto muistelee poikansa ennakkoluulottomuutta varhaisella toimittajan uralla.

— Ville oli 12-vuotias, kun kävimme Kyproksella. Siellä oli Niilon baari, jota piti suomea puhuva paikallinen mies. Ville sai päähänsä tehdä hänestä haastattelun, otti kameran ja lehtiön ja teki jutun.

Papin poika erityisseurannassa

Papin poikana Ville on ollut erityisseurannassa pienestä pitäen. Hänen ensimmäiset lapsuudenmuistonsa liittyvät kirkkoreissuihin, joissa pikku poika halusi isää tervehtimään saarnastuoliin ja äiti juoksi perässä.

— Ville oli kirkossa usein niin villi, että piti lähteä kesken pois. Kerran olivat ehtoollispikarit vaarassa ja toisen kerran kirkon penkkien selkänojat olivat hänestä poroja, joilla piti ratsastaa, Risto myhäilee.

Villen toilailuista syntyi runokin, jossa "huutava kiljuva huonosti kasvatettu" tenava ei ole sen ihmeellisempi juttu kuin ne lapset, joita Jeesus Raamatun kertomuksessa otti syliinsä ja siunasi.

— Kyllä pienellä paikkakunnalla sai kuulla, että on papin poika. Ainakin, jos sattui jotain kolttosia tekemään, tuli aika suoraan, että sinäkin, vaikka isäsi on sentään pappi. Mutta ei siitä mitään traumoja jäänyt, tuumii Ville.

Entä onko Villen toimittajan urasta kuulunut kylillä kommentteja?

— Silloin kun hän meni 7 päivää –lehteen töihin, jotkut sanoivat ääneen ja useammat ajattelivat hiljaa, että miten papin poika voi olla juorulehdessä töissä. Että onko se kunniallinen ja sopiva ammatti. Itse tuumin mielessäni vain, että pitää varmaan pyytää lähettämään lehti ruskeassa kirjekuoressa meille, ettei kukaan huomaa. Suosikin päätoimittajuudesta on sen sijaan kuulunut pelkkää myönteistä, Risto kertoo.

Nuorena maailmalle

Ville on aina ollut oman tiensä kulkija ja ratkaisuissaan ennakkoluuloton. Jo 16-vuotiaana hän lähti Suomussalmelta Helsinkiin Kallion ilmaisutaidon lukioon, vaikka varsinkin äitiä hiukan hirvitti. Armeija-ajan hän hyödynsi Ruotuväki-lehden toimittajana ja senttaili samalla muihinkin lehtiin, kun homma oli niin löysää.

— Seiskaan päädyin intin jälkeen. Hain silloin yhteensä 15 lehteen kesätoimittajaksi ja ainoa, joka vastasi oli Seiska. Se oli minulle iso ja tärkeä juttu, enkä ole sitä koskaan katunut. Suomen suosituin lehti ja aloittelevalle toimittajalle paras mahdollinen koulu! Siellä oppii sinnikkyyttä ja uutisten etsimistä.

Kotoaan Ville kertoo saaneensa hyvät perusarvot, eikä koe joutuneensa viihdetoimittajana niiden kanssa ristiriitaan. Jutut on tehty hyvällä maulla, ja nimen on voinut kirjoittaa reilusti alle.

Mutta onko isä koskaan kyseenalaistanut poikansa ammatinvalintaa?

— En ole. Olen antanut tukeni ja sanonut, että jos tykkäät työstä, niin siitä vaan. Seiskasta ajattelen, että moni puhuu siitä pahaa, mutta paljon sitä kuitenkin luetaan ja se on isolle määrälle ihmisiä tärkeä.

— Isä on ollut suurin tuki uravalinnoissani. Kun olen miettinyt esimerkiksi työpaikan vaihtoa, isä on ollut ensimmäinen, jolle olen soittanut. Sama juttu lapsena. Jos olisin harrastanut innokkaasti joukkueurheilua, niin varmaan olisin kaivannut isää enemmän kentän laidalle. Mutta aina kun olen isää tarvinnut, hän on ollut tukena.

Risto sanoo usein pohtivansa poikansa kanssa asioita syvällisesti eri kanteilta ja pyrkivänsä antamaan polunpäitä. Lopullisia ratkaisuja hän ei kuitenkaan ole suoraan tarjonnut, ne pitää tehdä itse.

— Nyt kun itse olen isä ja lapset ovat pieniä, täytyy tietysti ajatella heidän puolestaan, Ville toteaa.

— Vastuun kantaminen pienistä, jotka eivät vielä pärjää itse, on minulle uusi ja iso juttu. Mutta sen olen isältä oppinut, että haluan kannustaa lapsiani ajattelemaan itse ja tekemään omia ratkaisuja.

— Ukin rooli on minulle hyvin tärkeä, siinä näkee sukupolvien ketjun jatkuvan. Minun ja Villen väliseen suhteeseenkin se on tuonut uudenlaisen syvyysulottuvuuden, kun molemmat olemme isiä. Lapsista tulee puhuttua paljon ja lastenkasvatuksesta myös. Vinkkejä voin antaa, mutta arkeen en puutu, rajaa Risto.

Risto Kormilainen

Suomussalmen kirkkoherra ja vuoden pappi 2005. Kirjoittanut yli 30 runo-, proosa- ja hartauskirjaa sekä kirjallisuuskritiikkejä, pakinoita ja kolumneja. Vaimo sairaanhoitaja. Kolme lasta, kaksi lastenlasta.

Minkälaiset elämän eväät sait omalta isältäsi?

— Isä kannusti itsenäisyyteen ja antoi vapauden toimia.

Mikä on tärkein oma matkaevääsi lapsillesi?

— Rakkaus. Siihen sisältyy toisen ihmisen kunnioittaminen sellaisena kuin hän on. Myönteisellä palautteella olen halunnut vahvistaa tervettä itsetuntoa.

Miten sinusta tuli pappi?

— Kuhmossa asuneella ukillani oli suuri vaikutus. Hän oli uskovainen mies, joka piti kotonaan aina aamu- ja iltahartaudet. Kotini ei ollut erityisen uskonnollinen, vaikka kirkossa välillä käytiin.

Entä kirjailija?

— Isä luki paljon minulle ja sisarelleni. Ahmin seikkailukirjoja ja aloin sepittää tarinoita 9-vuotiaana. Lukiossa innostuin runoista. Englanninopettajani, runoilija Risto Ahti, kannusti minua. Menestyin WSOY:n nuorten kirjoittajien runokilpailussa ja pääsin Nuoren runon antologiaan 1976.

Mitä musiikkia kuuntelet?

— Beatlesia kuuntelin aikanaan, keskikoulussa CCR:ää, opiskeluaikana klassista. Repe Helismaa on syvien tuntojen tulkki, samoin Junnu Vainio. Gospelia kuuntelen työni puolesta ja myös muuta hengellistä musiikkia.

Mitä harrastat?

— Murtomaahiihtoa, lukemista ja saunakulttuuria. Oma savusaunani on peräisin Vienan Karjalan Vuonnisesta ja lämpiää kesäisin kymmeniä kertoja.

Kaksi kirjaa, joita suosittelet?

— Raamattu ja T. S. Eliotin Autio maa.

Mitä seuraat televisiosta?

— Uutisia ja vanhoja elokuvia. Kotikatu-sarjaa katson, jos töiltäni ennätän. Ja formuloita, koska olen 14-vuotiaasta lähtien ollut kiinnostunut autourheilusta ja haaveilin kilpa-autoilijan urasta.

Kolme sinua ja poikaasi Villeä yhdistävää asiaa?

— Huumori, avoimuus ja luottamus. Harrastukset ovat aika erilaisia, ellei kirjoittamista ja lukemista oteta huomioon.

Tuleeko sinulle Suosikki?

— Ei, mutta usein ostan irtonumeron. Se on rippikoulun pitämisessäkin tärkeä lehti.

Kun isä ja poika tapaavat…?

— Saunotaan ja keskustellaan kaikesta, vaikeistakin asioista. Huumori on aina läsnä.

Ville Kormilainen

Suosikin sekä 1.1. 2009 alkaen viiden muun Yhtyneiden Kuvalehtien lasten- ja nuortenlehden päätoimittaja. Sitä ennen töissä 7 päivää -lehdessä ja Iltalehdessä sekä Katsossa. Perheeseen kuuluvat vaimo sekä 1- ja 4-vuotiaat lapset.

Minkälaiset elämän eväät sait isältäsi?

— Suurimpana vaikuttajana ammatinvalintaan on toiminut isä. Hän on ollut myös paras kannustaja urallani.

Mitä kaipaat Suomussalmelta?

— Metsästysmaastoja.

Kolme sinua ja isääsi yhdistävää asiaa?

— Pekka ja Pätkä -elokuvat, yleinen turinointi sekä vähäisessä määrin myös kirjallisuus.

Kaksi kirjaa, joita suosittelet?

— Kaksi hyvin erilaista kirjaa on tehnyt vaikutuksen tänä vuonna. Toinen on Mötley Crüe –yhtyeen basistin Nikki Sixxin 1980-luvun päiväkirjoihin perustuva Heroiinipäiväkirjat. Se on parasta huumevalistusta, säälimätön kuvaus narkkarin arjesta. Toinen on Mitä tekisin nyt toisin — jälkiviisautta johtamiseen. Siinä yli 30 suomalaista yritysjohtajaa kertoo virheistään. Mahtava opus. Lisäksi toinen kirjan kirjoittajista Matti Makkonen on lähtöisin Suomussalmelta.

Mitä seuraat televisiosta?

— Liian paljon kaikkea. Tosi-tv-sarjoja, kuten Big Brother, Idols ja Maajussille morsian, jenkkisarjoista Pakoa ja Entouragea. Olen uutisfriikki, hömppää ja sarjoja katselen terapeuttisena touhuna ja pysyäkseni kärryillä maailman menosta. Minua kiinnostaa myös Mad Men -sarja, joka sijoittuu jenkkien 1960-luvun mainosmaailmaan.

Mitä harrastat?

— Perhe-elämän lisäksi aktiivisesti thainyrkkeilyä. Tarkoitus olisi nousta ensi vuonna kehään. Satunnaisempia harrastuksia ovat metsästys, kalastus, pokeri, kitaransoitto, luova kirjoittaminen ja musiikki.

Mitä musiikkia kuuntelet?

— Olen opiskellut bändejä ja löytänyt musiikkimakuuni uusia tuulia. Nyt ovat kolahtaneet Children of Bodom, Slipknot ja Disco Ensemble. Autiolle saarelle ottaisin Oasista, Eric Claptonia ja CCR:ää.

Mikä on Suosikin levikki? Montako menee Suomussalmelle?

— Noin 46 000 ja lukijoita 207 000, enemmistö 12–17-vuotiaita. Suomussalmen tilaajamäärästä en tiedä.

Mitä isäsi kirjaa luit viimeksi?

— Taisin selata kirjaa Paavi mykyrokalla.

Kun isä ja poika tapaavat…?

— Naureskellaan lasten toilailuille.