Lasten kasvatuksessa nousee usein esille hokema "rakkaus ja rajat". Lapsi tuntee olonsa turvalliseksi silloin, kun hänelle asetetaan selkeät rajat: milloin mennä nukkumaan, miten toisia ihmisiä kohdellaan, milloin voi syödä karkkia, millaiset vaatteet ulos laitetaan ja niin edespäin.

Vanhemman tehtäväksi jää kohdata lapsen kiukku siinä tilanteessa, kun lapsi ei suostukaan annettuihin rajoihin ja sääntöihin. Vanhempi on lapselle rajojen luoja ja niiden toteutumisen valvoja. Vanhemmuus on sitä, että osaa lapsen iän ja kokemuksen kartuttua vapauttaa lapsen tekemään valintoja omin avuin.

Meidän kristittyjen ei tarvitse kurittaa itseämme, että saisimme Jumalan armon osaksemme. Meidät on vapautettu toisten ihmisten tuomioista. Meillä ei tarvitse olla hienoja vaatteita tai autoa, asema tai varallisuus eivät merkitse mitään. Kristus on aurannut tien taivaaseen, läpi syntien synkän kinoksen. Kuinka ahdistavaa. Minulla on vapaus valita myös väärin, vapaus sotkea ja tuhota, repiä ja riistää. Kunpa olisikin vain yksi vaihtoehto. Toisaalta jos minulla ei olisi vaihtoehtoja, tuskin tuntisin itseäni kokonaiseksi.

Jo lapsesta saakka joudumme tekemään valintoja oikean ja väärän välillä. Joskus sattuu kipeästi, joskus kaikki sujuu hyvin. Aivan kuten lapsi voi kiperän tilanteen tullen kysyä vanhemmaltaan neuvoa ja opastusta, voimme myös me kääntyä aina Luojan puoleen vaikeissa tilanteissa.

Ensi sunnuntai on 18. sunnuntai helluntaista. Sen aihe on Kristityn vapaus. Alttarilla on vihreä liina ja kaksi kynttilää. Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 119:97–104, Aam. 5:21–24, Kol. 2:16–23 ja Mark. 2:18–22.