Yksi merkittävimmistä uusista teologisista tutkimusaloista on uskontoteologia. Sen piirissä pohditaan, miten muut uskonnot tulisi tulkita kristinuskon näkökulmasta.

Keskustelussa on noussut esiin tuoreita näkökulmia myös Raamattuun. Uskontojen vuoropuhelun kannalta mahdollisuutena on nähty tekstit, joissa esiintyy "pakanapyhimyksiä". Termillä viitataan henkilöihin, joita Raamatussa kuvaillaan yksiselitteisen myönteisessä sävyssä huolimatta heidän kuulumisestaan toiseen uskontoon.

Tähän joukkoon lukeutuu muun muassa Salemin kuningas Melkisedek, jonka kerrotaan siunanneen Aabrahamin ja jota luonnehditaan "Korkeimman Jumalan papiksi". Asetelman tekee kiinnostavaksi se, että hieman aiemmin on kuvattu Aabrahamin saaneen aivan erityisen kutsun Jumalalta. Melkisedek näyttäisi edustavan tekstissä yleisempää Jumalan tuntemista, joka perustuu vedenpaisumuksen jälkeiseen liittoon Jumalan ja Nooan välillä.

Ranskalainen teologi Jean Daniélou on tiivistänyt Melkisedekin roolin seuraavasti: "Melkisedek on kosmisen uskonnon ylipappi. Hän kokoaa itseensä kaiken sen uskonnollisen rikkauden, joka on uhrattu maailman alusta Aabrahamiin saakka ja todistaa, että ne ovat Jumalalle otollisia."

Toisena esimerkkinä voisi mainita Persian kuninkaan Kyyroksen, joka päästi israelilaiset vapaaksi Babylonian pakkosiirtolaisuudesta. Jesajan kirja kuvaa Kyyrosta "paimenena", jonka "Herra on voidellut kuninkaaksi". Muista historiallisista lähteistä samaisen Kyyroksen tiedetään elvyttäneen Marduk-jumalan kulttia Babyloniassa. Kiinnostavaa kyllä, tämä ei estä Kyyroksen kuvailemista suorastaan messiaanisin sanakääntein Jesajan kirjassa.

Myös Uudessa testamentissa on kiinnostavia kohtia, joissa Jeesus mainitsee ei-israelilaisen uskon erityisen esimerkillisenä. Vastaavasti Apostolien teoissa Cornelius-nimisen sadanpäällikön hurskaus avaa Pietarin silmät näkemään, että Jumalan toiminta ylittää etniset ja uskonnolliset raja-aidat.

Raamatun tuntemat "pakanapyhimykset" osoittavat, että ihminen voi olla Jumalalle otollinen, vaikka hän näyttäisikin inhimillisesti katsoen olevan Jumalan kansan ulkopuolella. Kirkon missioon kuuluu julistaa evankeliumia kaikille kansoille. Tällöin on kuitenkin muistettava, että Jumala on jo salatusti läsnä siellä, minne ikinä lähetystyöntekijät menevätkin.