Kun nuori pohtii antaumuksella sekä uusien farkkujen ostamista että Jumalan olemassaoloa, ei hänelle suunnattu kirkon verkkopalvelu saa olla turhan hurskas. Nuorisomedia Fleimin päätoimittaja Antti Siukonen toteaa, että nuorten elämässä uskon ja arjen kysymykset ovat yhtä aikaa läsnä, ja niin ne saavat olla myös Fleimissä.

Syyskuun alusta lähtien Fleim on ollut kirkon virallinen nuoriso- ja rippikoulutyön media. Sitä ennen sitä rahoitti Kustannus Oy Kotimaa. Antti Siukonen iloitsee siitä, että yhteistyösopimuksen myötä kirkko sai valmiina ajantasaisen palvelun — ja Fleim, jonka rakentaminen on ollut pitkä ja kallis prosessi, lisää käyttäjiä ja näkyvyyttä.

Fleimillä on ikää reilut kaksi vuotta. Verkkopalvelu ja ensimmäinen rippikoulunumero julkistettiin keväällä 2006. Alussa ideana oli verkon ja lehden yhdistäminen, ja parhaimmillaan lehtiä ilmestyi rippikoulunumeron lisäksi neljä vuodessa. Lehden tilauspohjaa ei kuitenkaan saatu kannattavaksi, joten säännöllinen lehti ajettiin alas. Verkkopalvelu osoitteessa www.fleim.fi ja rippikouluekstra jäivät.

Siukonen on Fleimin ainoa päätoiminen työntekijä. Hänen lisäkseen palvelua pyörittävät yksi puolipäiväinen toimittaja ja joukko avustajia.

Fleimin kohderyhmä on tarkasti mietitty: sitä tehdään seurakuntien nuorisotyössä mukana oleville, riparilaisille, isosille, kerhonohjaajille ja työntekijöille.

— Fleim ei siis ole evankelioiva media. Se tähtää seurakuntaidentiteetin tukemiseen ja haluaa tarjota välineitä kasvuun, Antti Siukonen linjaa.

Tällä hetkellä Fleimin verkkopalvelussa on noin 2000 rekisteröitynyttä käyttäjää. Siukonen odottelee kävijämäärien kasvua uuden sopimuksen myötä. Potentiaalia ainakin olisi, onhan kirkon nuorisotyön piirissä vuosittain lähemmäs 100 000 nuorta.

Fleimissä on kolme osaa. Nettilehdessä julkaistaan toimituksellista aineistoa: artikkeleja, uutisia, arvioita ja kolumneja. Yhteisö-osassa sisällön tuottavat sivuston käyttäjät, jotka voivat luoda oman profiilinsa, lisätä kuviaan, kirjoittaa blogia ja perustaa omia yhteisöjään.

Blogit ja keskustelut eivät ole tärkeitä ainoastaan sivuston käyttäjille. Myös toimitus seuraa niitä mielenkiinnolla.

— Ne antavat meille palautetta siitä, mitä nuorten elämässä tapahtuu. Ei 28-vuotias muuten pysyisi perässä, Siukonen sanoo.

Kolmannessa osassa on muun muassa rippikoulun isosille ja seurakunnan työntekijöille tarkoitettu materiaalipankki sekä peli, jonka avulla voi testata, ovatko riparin ulkoläksyt hallinnassa. Jos eivät ole, ne voi ladata omaan mp3-soittimeen pänttäämistä varten. Sivuilla voi myös hiljentyä hartausikkunan äärellä.

Antti Siukosta on koskettanut se, kuinka avoimesti nuoret verkossa keskustelevat.

— Nuoret jakavat arjen elämänkysymyksiä ja saavat muilta käyttäjiltä aitoa palautetta ja tukea arkoihinkin asioihin. Eroa muihin sivustoihin on ehkä siinä, että kuulumisten vaihdon lisäksi Fleimissä pohditaan esimerkiksi rippikouluun ja uskoon liittyviä juttuja.

— Uskonelämän tuominen keskusteluun on sallittua, mutta ei mitenkään pakollista. Meillä on samat pelisäännöt kuin muillakin sivustoilla, mutta uskoisin, että häiriöitä on vähemmän. Hirveän harvoin joudumme poistamaan mitään.

Fleimin jäsenistä jotkut ovat olleet mukana palvelun perustamisesta lähtien.

— Toivon, että yhteys kestäisi yli sen haastavan vaiheen, kun vaihdetaan opiskelupaikkaa ammatillisesta oppilaitoksesta tai lukiosta eteenpäin. Yleensä siinä vaiheessa nuoren ja seurakunnan yhteyteen tulee katkos. Toivon, että Fleim madaltaisi kynnystä löytää kirkon muutakin toimintaa, Siukonen sanoo.

Hänen mukaansa Fleimissä on jo suunnattu katse kahden vuoden päästä järjestettäviin seurakuntavaaleihin, jossa 16-vuotiaat ovat ensimmäistä kertaa äänioikeutettuja. Äänestämään pääsee siis se joukko, joka on tänä kesänä ollut riparilla.

— 16-vuotiailla seurakuntayhteys on vahva ja kysymykset konkreettisia. Heillä on nyt aito mahdollisuus vaikuttaa seurakunnan toimintakulttuuriin ja varmaan myös intoa lähteä mukaan, Siukonen sanoo.

Yhteistyö Fleimin kanssa on ensimmäinen niistä uusista avauksista, joita kirkon verkkopalveluissa tänä syksynä tehdään. Lisäksi kirkko perustaa City.fi-sivustolle oman fooruminsa nuorille aikuisille. Puolivuotinen yhteistyökampanja käynnistyy marraskuussa, ja siinä on mukana myös suuria seurakuntia, muun muassa Vantaa.

Suurten seurakuntien Lastenkirkko.fi-sivusto puolestaan on tarkoitus avata adventtina. Alle 10-vuotiaille lapsille tarkoitetussa verkkokirkossa lapsi voi tutustua kristinuskoon leikkien, pelien, kysymysten ja visailujen avulla. Myös lastenkirkossa Vantaan seurakunnat on mukana.

Syyskuun puolessavälissä uudistuu kirkon evl.fi-etusivu, johon kootaan esimerkiksi eri seurakuntien nettipappipalvelut. Loka–marraskuussa avattava Kuulukirkkoon.fi puolestaan kokoaa yhteen ne seurakuntien palvelut, jotka helpottavat kirkkoon liittymistä. Sen ei ole tarkoitus olla vain tekninen palvelu, vaan herättää myös keskustelua kirkkoon kuulumisesta, kirkosta eroamisesta ja niiden syistä.

— Kaksi vuotta on tehty perustyötä ja pohdittu, mitä pitäisi tehdä ja millä tavalla. Nyt sitten mennään vauhdilla, sanoo kirkon verkkopalveluja kokoavan Hengellinen elämä verkossa -hankkeen koordinaattori Hannu Majamäki.

City.fi-sivustoa käyttää viikoittain noin 150 000 nuorta aikuista. Kun tieto sen ja kirkon tulevasta yhteistyöstä julkistettiin elokuussa, ensireaktiot olivat kahdensuuntaisia. City.fi:n keskustelupalstalla hanketta vastustettiin ärhäkästi. Monet olivat varmoja siitä, että kirkon työntekijät alkavat sabotoida keskusteluja ja kylvää niiden sekaan raamatunlauseita ja käännytysyrityksiä. Toisaalla verkossa hankkeen puolestaan nähtiin kuvastelevan sitä, kuinka kirkko on hukannut arvonsa ja tavoittelee suosiota ja näkyvyyttä kyseenalaisilla keinoilla.

Hannu Majamäki on reaktioista mielissään.

— Nyt menee hyvin. Tällaisia äänenpainoja osasimme odottaakin. Tämä osoittaa, kuinka tärkeitä uskonnolliset kysymykset ovat ja miten vahvoja tunteita ja kuinka paljon keskustelua ne herättävät.

Kiivaimpia vastustajia Majamäki rauhoittelee huomauttamalla, että kirkon työntekijöiden tarkoitus ei ole jaella raamatunlauseita, eikä muutenkaan tunkea joka paikkaan.

— Pääsääntöisesti kirkko muodostaa palveluun oman yhteisönsä. Tervetuloa katsomaan, nyt voisi olla oikea hetki murtaa ennakkoluuloja puolin ja toisin.

Hannu Majamäki arvioi, että vuodenvaihteessa kirkon verkkopalvelut tavoittavat hyvin niin lapset, nuoret kuin nuoret aikuisetkin.

— Nyt olen ihan vakavissani alkanut miettiä, pitäisikö kirkolla olla myös ikäihmisille oma verkkopalvelunsa. Monet heistä ovat lähteneet täysillä nettiin mukaan. Erot eri ikäisten netinkäytössä pienenevät nopeasti, Majamäki toteaa.

Tähän asti vanhemmat ikäluokat ovat etsineet netistä lähinnä tietoa ja käyttäneet sähköpostia, kun taas nuoremmille verkko on selkeästi sosiaalinen väline. Nyt myös vanhemmat ovat löytämässä yhteisölliset verkkopalvelut.

Sosiaalisen verkon mahdollisuuksiin on pikkuhiljaa herännyt myös kirkko.

— On alettu käsittää, että verkko on oikeasti toiminnan ja yhteistyön väline, ei pelkkää tiedonsiirtoa, Majamäki sanoo.

— Kommunikaatio on muuttunut ihan olennaisesti erilaiseksi. Kyllä muutoksen suuruus ja peruuttamattomuus jo myönnetään kirkossakin. Myös kirkon työntekijät ovat löytäneet Facebookin ja muut verkkoyhteisöt ja ymmärtävät välineen hengen — ja jo monessa seurakunnassa esimerkiksi papit ja nuorisotyöntekijät saavat olla verkossa luvallisesti työajalla.

Majamäki lisää, että nykyisellään seurakuntien ja kirkon verkkosivut antavat vielä kuvan melko staattisesta ja organisaatiolähtöisestä yhteisöstä.

— Sosiaalisen netin äärimmäinen käyttäjälähtöisyys on haaste kirkolle, joka on aika hierarkkinen laitos. Ei edes ole tarkoitus, että uudet verkkohankkeet olisivat työntekijävetoisia. Ajattelemme, että käyttäjät tuovat verkkoon sisältöä, vertaistukea ja myös vertaishauskanpitoa. Ehkä kirkko vielä muuttuu oikeassa olemisen yhteisöstä vierellä olemisen yhteisöksi.

Varmuuden vuoksi Hannu Majamäki huomauttaa, että mitään kirkon työmuotoja ei olla siirtämässä kokonaan verkkoon. Ennemminkin verkkopalvelujen ajatellaan madaltavan yhteydenottokynnystä. Pikkuhiljaa niistä olisi tarkoitus tulla niin kiinteä osa kirkon jokapäiväistä työtä, ettei niistä tarvitsisi puhua erikseen.

Fleimin päätoimittaja Antti Siukonen on samoilla linjoilla todetessaan, ettei hän halua vetää rajaa verkon ja muun maailman välille. Hän muistuttaa, että verkko ja verkkoyhteisöt eivät ole mitään todellisen elämän ja ihmissuhteiden korvikkeita.

— Verkossa tapahtuva vuorovaikutus on ihan yhtä aitoa kuin tapaaminen kasvokkain. Myös hengellisyys on verkossa yhtä aitoa kuin vaikkapa kirkossa. Se vain on erilaista, Siukonen sanoo.

— Kirkon menemisessä verkkoon on kyse siitä, että halutaan olla läsnä siellä, missä ihmiset ovat. Ja nuoret ovat verkossa keskimäärin kaksi, kolme tuntia vuorokaudessa, hän lisää.

Uusia työkaluja saarnaajalle

Nykyajan tekniikkaa voidaan hyödyntää kirkossa monella eri tavalla. Yhdysvaltain Seattlessa toimiva Mars Hill Church hyödyntää iltajumalanpalveluksissaan tekstiviestejä. Seurakuntalaiset saavat jumalanpalveluksen aikana lähettää mieleensä nousseita kysymyksiä tekstiviestillä. Illan päätteeksi yksi kysymys kerrallaan näytetään kirkon etuosassa olevalla ruudulla. Pappi lukee kysymyksen ja yrittää parhaansa mukaan vastata siihen.

Samassa kirkossa on myös äänestetty saarnan aiheista. Loppuvuodesta 2007 kirkon verkkosivuilla saattoi esittää kysymyksiä. Sen jälkeen näistä kysymyksistä sai äänestää suosikkejaan. Yhdeksän suosituinta pääsi saarnan aiheiksi alkuvuodesta 2008. Nämä saarnat, kuten kaikki muutkin kirkossa pidetyt saarnat, ovat katsottavissa verkossa.

Mars Hill Church on menestystarina, joka alkoi vuonna 1996 12 hengen raamattupiiristä. Nyt kirkossa käy 7000 ihmistä sunnuntain jumalanpalveluksissa. Vaikuttaisi myös siltä, että kirkossa kävijät ovat myös kiinnostuneita äänestämään. Esimerkiksi saarnaäänestyksessä annettiin yli 343 000 ääntä.

Kaisa Anttila

Seurakunta kommentoi wikikirkossa

Kalifornialainen New Start Ministries on pieni kirkko, joka on ottanut seurakuntalaiset mukaan saarnan suunnitteluun. Kunkin sunnuntain aiheet on lueteltu kirkon verkkosivuilla olevassa wikissä eli sivustossa, jota useat henkilöt voivat muokata. Wikissä kuka tahansa saa käydä kommentoimassa saarnan aihetta. Näistä seurakuntalaisten yhteisistä ajatuksista pastori koostaa saarnansa.

Kaikkia seurakuntalaisten jakamia ajatuksia ei voi ottaa mukaan saarnaan. Ne ovat kuitenkin kaikkien luettavissa verkkosivuilta. Näin kenenkään kommentit eivät mene hukkaan. Sunnuntain saarnat nauhoitetaan, ja nekin ovat saatavilla verkkosivuilta.

Kirkon pastori Brian Mackey kertoo wikin käytön lähteneen hitaasti liikkeelle. Hänen mukaansa seurakuntalaiset käyttävät verkkosivuja mielellään tapahtumista tiedottamiseen ja kuvien jakamiseen. Omien ajatusten kertomiseen on kuitenkin korkeampi kynnys.

Mackey kokee yhdessä luotavan saarnan olevan tärkeä työkalu etenkin hänelle itselleen. Kun pastori saarnaa yhteistä näkemystä eikä vain omaansa, hän ei nosta itseään jalustalle omassa mielessäänkään.

Kaisa Anttila