Suomalaisten uskonnollisuus monimuotoistuu kiihtyvällä tahdilla. Uskonnollisten yhteisöjen määrä kasvaa ja uskontojen kenttä pirstaloituu, vaikka jäsenyysluvuilla mitattuna Suomi onkin edelleen uskonnollisesti hyvin yhtenäinen maa.

Kirkon tutkimuskeskuksen tuoreeseen Uskonnot Suomessa -kirjaan on koottu tietoa noin 300:sta Suomessa toimivasta uskonnollisesta yhteisöstä ja uskonnollisen taustan omaavasta järjestöstä. Kymmenen vuotta sitten ilmestyneessä vastaavassa julkaisussa yhteisöjä oli 170. Uskontojen kirjo on kuitenkin vielä laajempi, sillä netissä olevassa Uskonnot Suomessa -tietokannassa on tietoja yli 800 uskonnollisesta organisaatiosta.

— Jos lasketaan mukaan näiden uskonyhteisöjen paikalliset seurakunnat ja ryhmät, niin Suomessa on yli 3000 yhteisöä, joissa voi harjoittaa uskontoa, laskee käsikirjan kirjoittanut tutkija Kimmo Ketola.

Pääkaupunkiseudulla uskontojen kirjo on erityisen suurta. Helsingissä laskettiin vuonna 1964 olevan 36 säännöllistä toimintaa harjoittavaa uskonnollista yhteisöä. Vuonna 2007 niitä oli 202.

Evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluu 81,7 prosenttia suomalaisista. Toiseen kansankirkkoon, ortodoksiseen kirkkoon, kuuluu 1,1 prosenttia suomalaisista. Muihin rekisteröityihin uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluu noin 68 000 suomalaista eli 1,3 prosenttia väestöstä.

Suomalaisista on 15,9 prosenttia uskonnollisiin yhdyskuntiin rekisteröitymättömiä, mutta tässäkin joukossa on paljon uskonnollisia ihmisiä. Esimerkiksi suurin osa Suomen 40 000 islamilaisesta ei ole rekisteröitynyt mihinkään seurakuntaan. Samaten noin sadastatuhannesta helluntailaisesta harva on helluntaikirkon jäseniä. Monet venäläiset puolestaan ovat ortodokseja kuulumatta silti kirkkoon.

— Niistä, jotka eivät kuulu rekisteröityyn uskonyhteisöön, noin 40 prosenttia ilmoittaa kyselytutkimuksissa olevansa uskonnollisia, kertoo Ketola.

Kolme suurta trendiä

Vaikka uskonyhteisöjen määrä on kasvussa, uskonnollinen välinpitämättömyys on myös lisääntynyt. Toisaalta uskontojen kentässä on suuntauksia, jotka lisäävät suosiotaan.

Kasvussa on ensinnäkin niin sanottu uusi henkisyys, johon voidaan lukea monet itämaisperäiset, buddhalaista ja hindulaista taustaa olevat liikkeet sekä länsimaiseen esoteeriseen perinteeseen kuuluvat yhteisöt ja new age. Nämä liikkeet tarjoavat yksilöllistä henkisen kehityksen polkua meditaatioharjoitusten, hoitojen, kurssien ja vihkimysten kautta. Moni ottaa omaan henkisyyteensä vaihtoehtoisia uskomuksia perinteisten kristillisten käsitysten rinnalle. Liikkeiden jäsenmäärät ovat pieniä, mutta vaikutus paljon suurempi.

Toinen kasvava suuntaus mahtuu kristinuskon sisälle. Helluntailaiskarismaattinen kristillisyys on sekä maailmalla että Suomessa kristinuskon nopeimmin kasvava suuntaus. Perinteisten helluntaiseurakuntien ja vanhojen kirkkojen sisällä toimivan, Pyhän Hengen toimintaa korostavan karismaattisuuden rinnalle on viime vuosina kehittynyt uuskarismaattisuus. Suomessa on 90 pientä, itsenäistä, uuskarismaattista seurakuntaa.

Kolmas, osin edellisten kanssa päällekkäinen trendi, ovat maahanmuuttajien uskonnolliset yhteisöt. Esimerkiksi islamilaisia yhteisöjä toimii Suomessa 25. Toisaalta maahanmuuttajien enemmistö on kristittyjä. Uskonnollisista yhteisöistä eniten maahanmuuttajajäseniä on luterilaisella kirkolla. Vuonna 2007 kirkon jäsenistä 47 200 oli ulkomailla syntyneitä ja noin 12 000:lla oli muu kuin Suomen kansalaisuus.