Arvoisat teologit! Voiko Raamatun sanomaa pitää edelleen totena, vaikka hyvin luotettavan nykytietämyksen mukaan esimerkiksi Jumala ei luonut maailmaa noin 6000 vuotta sitten. Maailmankaikkeus syntyi niin sanotussa suuressa pamauksessa noin 13,7 miljardia vuotta sitten.

Jumala ei luonut ihmistä, vaan ihminen on hyvin pitkän evoluutioprosessin tulos. Kätevä ihminen, homo habilis, syntyi jo noin kaksi miljoonaa vuotta sitten ja nykyihminenkin noin 200 000 vuotta sitten, moderni nykyihminen noin 50 000 vuotta sitten.

Jeesusta ei siittänyt Pyhä Henki, vaan useiden silloisten kirjallisten lähteiden mukaan Jeesuksen isä oli roomalainen sotilas Panthera.

Raamatun sanoma, että lukuisat henkilöt ovat eläneet noin 1000-vuotiaiksi lienee hyvin epäuskottava.

Aurinko sammuu kuten muutkin tähdet ja nielaisee ennen sammumistaan Maan sisuksiinsa. Ei tule paratiisia Maan päälle.

Sielua ei ole löytynyt, ei ihmisiltä eikä eläimiltä.

Raamatussa on kymmeniä ristiriitaisuuksia. Klassisin ristiriita lienee väitteessä, että Jumala on sekä hyvä ihmisille että kaikkivoipa. Ajatellaanpa jokapäiväisiä ihmisten pahoja tekoja ynnä onnettomuuksia ja luonnonmullistuksia.

Jumalaa, taivasta, helvettiä, saatanaa, enkeleitä ynnä muita sellaisia ei ole näinä noin 6000 vuotena, joina niistä on puhuttu, voitu objektiivisesti todistaa olevan olemassa.

Eikö jää liian paljon pelkän uskon varaan? Melkein jokaisessa radion hartaudessa sanotaan uskonkin syntyvän vain Jumalan armosta ja tahdosta — kenelle sitten?