Raamatussa Martalta kysytään uskoa. Kun meiltä kysytään elämässämme samaa, mitä vastaamme?

Jeesuksen kysymys on vaikea. Sillä me emme vain lue Raamatun sanoja, vaan ne lukevat meitä. Joudumme myöntämään, että monet asiat ovat meille käsittämättömiä. Ne jäävät meidän ymmärryksellemme syväksi salaisuudeksi. Ja kuitenkin on kyse koko vuosituhantisen kristillisen uskomme ydinasiasta, elämän ja kuoleman kysymyksestä.

Meiltä kysytään uskoa. Epäusko pimentää meiltä iankaikkisuuden näköalan. On uskallettava epäillä loppuun saakka ja huomata, kuinka lopulta meille jää vain pimeys ja tyhjyys. Usko avaa meille uuden näköalan elämäämme, omaan iankaikkisuuteemme. Jeesuksen sanoista meille tulee toivo ja tulevaisuus vaikeiden hetkien, katoavaisuuden, vastoinkäymisten ja menetysten keskelle.

Seurakuntalaisina olemme Jeesuksen kutsumia Jumalan kansan jäseniä vaelluksella halki ajan ja maailman. Onneksi meille annetaan myös juhlahetkiä, jolloin voimme tuntea Jumalan läsnäolon ja on helpompi uskoa iankaikkiseen elämään. Sillä kristillinen usko ei ole meidän ponnistustamme tai suoritustamme, vaan Pyhän Hengen työtä meissä, meistä huolimatta.

Jeesus ei ainoastaan kysy meiltä uskoa arjen keskellä, vaan lahjoittaa meille iankaikkisen elämän. Tämän lahjan saamme uskolla omistaa. Elämä ei ole vain taistelua, vaan se on myös opettelemista vastaanottamaan Jumalan lahjana usko. Kun Jumala jakaa lahjojaan, saamme oppia ottamaan ne vastaan. Oppia heittäytymään elämän vietäväksi Jeesuksen varassa.

Ensi sunnuntai on 17. sunnuntai helluntaista. Sen aihe on Jeesus antaa elämän.
Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 86:10–13, Job 19:25–27, 2. Kor. 4:7–14 ja Joh. 11:21–45.