Kirkko-nimisessä instituutiossa koetaan usein ongelmaksi, etteivät ihmiset osallistu enää kristillisiin rientoihin. Tarjonta ja kysyntä eivät kohtaa.

Miksi seurakuntalaiset eivät osallistu? Kyllä osallistuvat, ihmiset muodostavat seurakunnan ja kirkon. Seurakuntalaiset kokoontuvat varsin ahkerasti Tikkuraitilla, kaupoissa, junissa ja busseissa, työpaikoilla, baareissa, urheilukentillä ja leikkipuistoissa. Varsinkin aikuiset ja ne nuoret aikuiset, joista eniten huolta kannetaan, ovat kovia elämään, toimimaan ja osallistumaan.

Miksi nuori tai keski-ikäinen aikuinen ei sitten suosiolla lähde vaikkapa Raamatunluvun abc-kurssille? Tässä muutamia syitä:

A. Ilta perheen parissa vie voiton.

B. Hän osallistuu jumppaan tai salibandyyn yhdessä muiden seurakunnan niin sanottujen passiivijäsenten kanssa. Tai hän istuu esimerkiksi baarissa jakamassa lähimmäisensä ilot ja murheet.

C. Hän kokee uskonasioidensa olevan riittävän hyvällä mallilla, joten tarjolla oleva kurssi ei voisi vähempää kiinnostaa, evvk.

Tämä niin sanottujen passiivisten seurakuntalaisten joukko muodostaa kirkon ylivoimaisesti suurimman ryhmän. Se ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että he eivät kokisi lähimmäistensä palvelemista tärkeäksi tai että heidän uskonsa olisi heikko.

Tämä on luultavimmin se ryhmä, joka nyt silmät hämmästyksestä pyöreinä tapittaa lehdistä joidenkin kirkkonsa paimenten ja kanssakristittyjen mitä hullunkurisimpia ja ankarimpia kannanottoja seksuaalisuus-, avioliitto- ja yhä vain naispappeusasioihin. Tasa-arvon periaate kun on seurakuntalaisen arkisessa työelämässä jo itsestään selvä edellytys, syrjinnästä voi tehdä jopa valituksen.

Seksuaalikasvatuksen alkeet on puolestaan opittu jo peruskoulussa. Moni uskoo kristinuskon ytimen — armon ilosanoman — koskevan tasapuolisesti kaikkia kanssakulkijoita. Millä oikeudella sitten evätään siunaus sitä pyytävältä? Kyllähän se sotii maallistakin rakkauden- ja oikeudentajua vastaan.

Yhdessä asiassa tämä nuorten ja keski-ikäisten aikuisten ryhmä on valitettavasti kaikkein aktiivisin ja kirkon päättäviä elimiä paljon nopeampi: ratkaisujen tekemisessä. Yhä useampi äänestääkin jaloillaan. Eikä ihme. Mutta surullista se kyllä on.

Eroamista harkitseville toivoisi vierelle sellaisen ystävän kuin ystäväni Nina. Epäilyksen koittaessa hän sanoo sitkeästi: "Mutta me ei lähdetä täältä mihinkään, mitä se hyödyttäisi!" Eipähän niin mitään.