Toimittaja-kirjailija Roope Lipastin koti sijaitsee lietolaisessa maalaismaisemassa, peltojen ja metsän keskellä. Vanhan hevostilan pihapiiri asukkaineen on tullut joillekin tutuksi kolumneista, joita Lipasti on kirjoittanut kolmen vuoden ajan Kotivinkki-lehteen.

Suurperheen pihamaalla on monta projektia meneillään. Lammen rannalle rakennetusta saunamökistä tuli "mielipuolisen kunnianhimoinen hanke". Kaikki tehtiin itse, puiden kaatamisesta ja kuorimisesta lähtien. Hirsien välit tilkittiin vanhan ajan tapaan sammalella.

Saunaa päästiin äskettäin kokeilemaan ensimmäistä kertaa. Isä-Lipasti oli ylpeä kaksi vuotta kestäneen jättiläisurakan valmistumisesta. Tuli loimusi kirkkaasti kiukaan pesässä. Juuri silloin 7-vuotias Frans keksi esittää kysymyksen.

— Onko täällä sähkökiuas? Ai, ei ole? Harmi.

Kysymys on vastausta tärkeämpi

Runsas vuosi sitten kustantaja pyysi Lipastia kokoamaan kirjan lasten kysymyksistä. Työn tuloksena valmistui toukokuussa ilmestynyt teos Menittekö te bussilla naimisiin ja muita lasten tärkeitä kysymyksiä (Edita 2008).

— Olen seurannut omien lasten sanomisia tarkkaan, joten herkullista materiaalia oli jo valmiiksi kasassa. Lisäksi rekrytoin kaverit ja sukulaiset kertomaan lastensa kysymyksiä. Paljon materiaalia sain myös Vauva-lehden nettipalstan kautta, Lipasti kertoo.

Lasten kysymykset, niistä etenkin seksiin liittyvät, saavat vanhemmat usein hämilleen. Kun äiti ja isä yrittävät muotoilla sopivaa vastausta, lapsi onkin jo häipynyt omiin leikkeihinsä ja unohtanut koko jutun. Lapselle itse kysymys voi olla tärkeämpi kuin siihen saatava vastaus.

— Vastaus ei useinkaan kiinnosta tai lapsi ei käsitä sitä. Sen vuoksi usein hyvin ylimalkainenkin vastaus riittää.

Toisinaan kysymykset ovat sellaisia, ettei niihin edes voi vastata. Vai tietääkö joku aikuisista minkä värinen on å? Osa vastauksista vaatisi professoritason tietämystä.

— Lapset kyllä hyväksyvät sen, etteivät äiti ja isä tiedä kaikkea, Lipasti sanoo.

Ahman potta

Kirjaan koottuihin kysymyksiin vastauksia ovat antaneet aikuiset ja lapset. Osan vastauksista Lipasti selvitti tai sepitti itse. Joihinkin kysymyksiin on tarjolla eri alojen asiantuntijoiden laatimat vastaukset. Kuten siihen, kuinka paljon ahma kakkaa.

— Käytin kaikkia toimittajan keinoja vastauksen selvittämiseen, siinä onnistumatta. Lopulta löysin ahmatutkijan, joka suorastaan riemastui kysymyksestä, Lipasti kertoo.

Tutkijan pitkän selvitystyön tuloksena kävi ilmi, että ahma kakkaa tavallisen potan täyteen kahdessa päivässä.

Valtaosa asiantuntijoista ja eri alojen tutkijoista suhtautui kysymyksiin positiivisesti ja asian edellyttämällä vakavuudella. Kaikkiin kysymyksiin eivät asiantuntijatkaan vastanneet.

— Hieman jäi harmittamaan, etteivät piispat ehtineet vastata lasten kysymyksiin uskosta.

Lomalla ja töissä yhtä aikaa

Kirjallisuustiedettä opiskelleen Lipastin kaikki työt ovat liittyneet kirjoittamiseen, viime vuosina myös lapsiin. Häneltä on ilmestynyt kolme lastenkirjaa ja kolumnien pohjalta valmistui pari vuotta sitten pakinakokoelma. Parhaillaan tekeillä on uusi lastenkirja.

Lipasti itse suhtautuu kirjallisiin saavutuksiinsa vaatimattomasti.

— Olen lukenut iltasatuja lapsille 12 vuoden ajan joka ilta. Genre alkaa olla tuttu. Ajattelin, että lastenkirjan pystyisin itsekin kirjoittamaan, ainakin huonon sellaisen.

Oman pihapiirin ja perhe-elämän tapahtumia käsittelevistä suosituista kolumneista kysyttäessä saa vähintäänkin lipastimaisen vastauksen.

— Aihe oli omassa elämässä ajankohtainen. Olen vähän laiska, joten keksin tuotteistaa isyyteni, Lipasti virnistää.

Kaikesta päätellen Lipasti kuitenkin viihtyy aiheensa parissa, niin paperilla kuin tosielämässäkin. Lomallekaan ei tarvitse lähteä kauas, kun kesämökki on omalla pihalla. Työ, vapaa-aika ja perhe-elämä yhdistyvät mutkattomasti vanhalla hevostilalla.

— Sitä on koko ajan lomalla tai töissä. Ihan miten itse haluaa asian ajatella.

Sanni, Kerttu ja Ville kysyvät — Lipasti vastaa

Sanni, 7:

Mä haluaisin tietää onko Jumala totta vai ei. Koska miten maailma voi vaan yhtäkkiä humpsahtaa paikoilleen?

— Kysymys on vaikea, eikä kukaan tiedä siihen vastausta, eivät ne, jotka uskovat Jumalan olevan olemassa, eivätkä ne, jotka eivät usko. Juuri siitä syystä Jumalasta puhuttaessa käytetään ilmaisua "uskoa": jokainen voi itse uskoa tai olla uskomatta Häneen.

— Jos joku väittää tietävänsä, hän valehtelee tai on sekoittanut asioita. Sellainen pikku korjaus kuitenkin kysymykseesi, ettei maailma kylläkään ole vain "humpsahtanut paikoilleen", vaan se on kestänyt miljardeja vuosia ja niiden vuosien aikana on ehtinyt kehittyä kaikenlaista, niin kuin vaikka Sanni-nimisiä tyttöjä.

Miksi kirosanat on keksitty, jos niitä ei saa käyttää?

— Itse asiassa on tilanteita, jolloin kirosanoja saa käyttää tai ainakin niiden käyttäminen on hyväksyttävämpää kuin yleensä. Jos esimerkiksi lyö varpaansa kipeästi kiveen, suusta saattaa päästä kirosana ja se voi hiukan helpottaa tuskaa, ja samanlaisia tilanteita elämässä sattuu eteen silloin tällöin.

— Näinäkin hetkinä olisi tietenkin kohteliasta katsoa, että olisi yksinään kiroilemassa, sillä kirosanat ovat aika rumankuuloisia, eivätkä saa ketään ihmistä näyttämään erityisen fiksulta. Fiksu ihminen kiroilee vain mielessään.

Kerttu, 4:

Minkälaista on naimisissa oleminen?

— Yleensä vähän niin kuin kaurapuuroa söisi. Ihan hyvää ja turvallista ja ravitsevaa, mutta toisinaan myös vähän tylsää. Mutta onneksi niitä tylsiä hetkiä on aika vähän ja niihinkin voi keksiä kaikenlaista jännää, jolloin nekään eivät enää ole tylsiä. Kaiken kaikkiaan naimisissa eläminen on mielestäni oikein hauskaa.

Miksi ihmiset heittävät roskia maahan?

— Koska he eivät osaa käyttäytyä. Ihmiset, jotka osaavat käyttäytyä, eivät heittele roskia maahan. Toivottavasti sinä, Kerttu, osaat käyttäytyä, jolloin meillä on maailmassa yksi ihminen enemmän, joka ei roskaa.

Ville, 5:

Miksi isät ovat välillä niin vihaisia?

— Se on osa isien allekirjoittamaa kansainvälistä isyyssopimusta. Isien täytyy olla toisinaan vihaisia, jotta lapset tietäisivät, milloin pitää totella. Äiditkin voivat olla vihaisia, mutta he eivät yleensä ole yhtä vakuuttavia, koska ovat pienempiä, kiltimpiä ja heillä on kimeämpi ääni.

Miksi merenneitojen on käsketty mennä veden alle?

— Ai kuka muka on käskenyt? Äiti vai? En minä usko, että niitä kukaan sinne on käskenyt. Minusta tuntuu, että ne vain tykkäävät olla siellä.

— Sitä paitsi jos ollaan ihan tarkkoja, ja miksi ei oltaisi, merenneitoja ei ole oikeasti edes olemassa.