Liisa Särkijärvi on viittomakielinen vapaaehtoinen, jonka tapaa joka toinen tiistai viittomakielisessä kohtaamispaikassa. Se kokoontuu Olotila-kahvilassa Martinristissä.

— Yleensä kuurot pysyvät omassa seurassaan, mutta Olotila-kahvila on avoin kaikille.

Ensin kuulevat kummastelevat kuurojen hiljaista puhetta, mutta tottuvat pian siihen, että jotkut puhuvat äidinkielenään viittomakieltä.

— Usein ajatellaan, että kaikki kuurot osaavat lukea hyvin kirjoitettua suomen kieltä, vaikka se on kuurolle vasta toinen kieli.

— Viittomakielistä tietoa on hyvin vähän. Niinpä moni tärkeä tieto tai uudistus tavoittaa kuurot usein paljon muita hitaammin. Lehtijutut, television tekstit tai internet eivät avaudu kaikille.

Tietojen saaminen voi olla entistäkin vaikeampaa, jos asuu yksin, on eläkkeellä, työttömänä tai sairauslomalla.

— Ideana on nähdä, tavata, jutella kuulumisia ja keskustella melkein mistä tahansa, summaa Särkijärvi mielessään seuraava kohtaamispaikka 16. syyskuuta.