Sisarukset Martta ja Maria ovat Raamatun ulkopuolellakin elävä ja tuttu esimerkki huolehtimisesta ja huolettomuudesta.

Vierastaan Jeesusta emännän lailla palveleva Martta on usein esimerkki ihmisestä, joka täyttää elämänsä touhulla eikä pysähdy olennaisen äärelle. Maria taas saa ihailua osakseen kyvystään olla läsnä ja ottaa vastaan. Hän on esimerkki ihmisestä, joka täydestä sydämestään luottaa Jumalan huolenpitoon.

Kenellä on lupa ja oikeus sanoa, mikä osa on hyvä? Onko sillä merkitystä, käyttäytyykö Martan vai Marian tavoin? Löytyisikö hyvän osan salaisuus jostain muualta kuin siitä, miten toimii ja mitä valintoja elämässään tekee?

Moni kokee, ettei ole voinut valita osaansa. Se, mitä elämässä on ollut, on vain tullut, ilman, että kokee itse siihen vaikuttaneensa. Toinen taas yrittää kovasti vaikuttaa elämäänsä, tavoittelee koko elämänsä ajan jotain, jonka ajattelee hyväksi, koskaan sitä saamatta. Jeesuksen puhe hyvän osan valitsemisesta on näille ihmisille suolaa haavoihin.

Voisiko hyvä osa olla sitä, että suostuu siihen, mitä elämässä kulloinkin on? Ei pyri siitä pois eikä haikaile tulevaa. Hänen, joka on kokenut paljon menetyksiä elämässään, on vaikeaa luottaa Jumalan huolenpitoon. Epäluottamuksen ja epäuskonkin kanssa saa olla Jumalan kasvojen edessä. Hän katsoo, näkee, hyväksyy ja armahtaa. Siinä on hyvä osa.

Ensi sunnuntai on 16. sunnuntai helluntaista. Sen aihe on Jumalan huolenpito. Alttarilla on vihreä liina ja kaksi kynttilää. Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 86:1, 3–7, 1. Kun. 17:1, 8–16, Fil. 4:10–14 ja Luuk. 10:38–42.