Lapsi katsoo isäänsä silmin kostunein, pyytää "isi älä lyö", on 6-vuotias jo nähnyt elämää, rujon puolen ainakin. Työttömyys on kai isän syy, miksi aina harmittaa, vaan jos pullon joskus juomatta jättäisi, olis varmaan vielä koti yhteinen. — — Päiväkodissa on täti turvallinen, hän joskus kyselee, mistä sait nuo kamalat mustelmat, "kai kaaduin portaissa". Mutta eihän siinä rivitalossa edes portaita olekaan, turvallisuudesta puhumattakaan.

Laulaja Kristian Meurmanin, 28, säveltämä ja sanoittama kappale Kaikki on niin jees löytyy hänen kesäkuussa ilmestyneeltä levyltään Läpi yön.

Kirkon nuorisotyöntekijänä ennen muusikon uraansa toiminut Meurman ehti paneutua perin pohjin niihin ongelmiin, joiden keskellä monet lapset ja nuoret kamppailevat päivästä toiseen "hyvinvointi-Suomessa".

— On kaunis utopia, että kaikilla olisi täällä yhtä kivaa, mies murahtaa.

Passiiviset pahanolon todistajat

Kristian Meurmanille on mieluisa pesti päästä osallistumaan Vantaan seurakuntien järjestämään Marmoritaivas-hyväntekeväisyyskonserttiin lokakuun alussa. Konsertin tuotolla tuetaan köyhien vantaalaisperheiden jälkikasvun harrastuksia.

Järjestäjät ja artistit ovat samaa mieltä siitä, että kaikilla lapsilla pitäisi olla mahdollisuus harrastaa, vaikka rahaa olisikin perheessä niukasti. Harrastus tuo iloa elämään. Sen kautta solmitaan ystävyyssuhteita, jotka saattavat säilyä läpi elämän. Aika ei kulu kaduilla maleksimiseen.

Jos perhe tarvitsee toimeentulotukea, harrastukset jäävät usein haaveeksi. Tällaisia lapsia Vantaalla on noin 5000. Sosiaalitoimi tukee perheitä, joiden tulot riittävät hädin tuskin välttämättömään.

— En ole kokenut koskaan suurta sosiaalista liikuttumista, mutta minut on kasvatettu pienestä pitäen siihen, että se hyvinvointi, mikä on toisille itsestään selvää, ei ole sitä kaikille.

Meurman haluaa herättää ihmisiä ajattelemaan arvojaan ja huomaamaan, että jokainen voi vaikuttaa asioihin ja auttaa toisia ihmisiä omalla pienellä panoksellaan. Hän ei halua jäädä välinpitämättömäksi ja passiiviseksi toisten pahanolon todistajaksi, jollaista hän kuvailee kappaleessaan Kaikki on niin jees:

Näin me katselemme, rakkauden turmelemme, vaikka kaikki on niin jees. Hiljaisina näemme, emme sydämellämme, koska kaikki on niin jees. Maistuu huikka pian ohitettuaan lapsen iän, on faija kuopattu aikoinaan, ruvet arpeutuneet ulkopuolelta näy ei, vaan sisältä pyrkii johtamaan. Sillä sielun verenvuotoa ei saatu loppumaan, näin lapsi oppii tappamaan.

Arjen spontaanit sankarit

Särmikäs ja sanavalmis Kristian Meurman on ollut kysytty kasvo hyväntekeväisyyshankkeisiin ennen Marmoritaivastakin. Hän oli Iltalehden Minä en kiusaa -kampanjan kummi.

Kristiania kiusattiin ala-asteelta lähtien viiden vuoden ajan, kunnes hän liittyi bändiin ja sai suosiota tyttöjen parissa. Piina päättyi siihen paikkaan, ja sen jälkeen nuorukainen pyrki aina puolustamaan kiusattuja.

Alkuvuodesta, heti Euroviisujen Suomen karsintojen finaalin jälkeen, Meurman valittiin Suomen Lähetysseuran Tasaus-lähettilääksi. Vuoden 2008 Tasaus-keräyksellä autetaan Kambodzhan etnisiä vähemmistöjä lukemaan ja kirjoittamaan. Elokuussa muusikko reissasi Kambodzhassa tutustumassa auttamistyön kohteisiin.

— Spontaani auttamisen halun ilmeneminen on piirre, jota meidän jokaisen tulisi yrittää jalostaa. Että välittäisimme tuntemattomista. Rotuun, uskontoon, kotipaikkakuntaan, sukupuoleen tai mihinkään muuhun katsomatta.

— Olen aina pitänyt meitä suomalaisia rehteinä, suoraselkäisinä ihmisinä. Sellaisina, jotka hoitavat työnsä mukisematta ja ovat valmiita ajattelemaan toisten hyvinvointia tekemättä siitä numeroa, Kristian kommentoi kesäisen moottoripyöräonnettomuutensa jälkeen.

Tuolloin hän sai empatiaa ja apua arjen sankarityypeiltä, joita ei yleensä muisteta. Syy siihen, että artisti itse haluaa auttaa muita on pitkälle lapsuudessa.

— Saan kiittää paljosta vanhempiani, jotka antoivat hyvän kotikasvatuksen ja hyvät lähtökohdat elämääni.

Henkisen kasvun mahdollistajat

Kristian Meurman luonnehtii äitiään melkoiseksi kodin hengettäreksi. Myös kaksikielisen espoolaisperheen professori-isä loi osaltaan turvalliset puitteet rauhallisen mietiskelijän varhaisvuosille.

Lapset saivat perinteisen suomalaisen kristillisen kasvatuksen. Kirkossa ei käyty kovin usein — lähinnä adventtina, jouluna ja pääsiäisenä — mutta Taivaan Isään totuttiin luottamaan.

— Mitään en ole purematta niellyt. Olen kyseenalaistanut ja tutkinut eri uskontoja: mitä eroa niillä on ja mitä milläkin on tarjota. Kristinuskoon olen palannut ja päätynyt, Meurman toteaa.

Vanhemmat haluavat Kristianin jatkavan suvun akateemisia perinteitä ja saattavan loppuun valtio- tai kauppatieteiden opintonsa. Sosiologiaan hänellä ei ole tarpeeksi paloa. Kauppakorkeakouluun mies hakeutui tyttöystävän perässä, ja aikoo sieltä joskus valmistuakin.

Mutta musiikki tulee ensin. Vanhemmat auttoivat alusta lähtien taiteilijan tiellekin lähtemistä. Poika aloitti pianotunnit 6-vuotiaana ja innostui kitaransoitosta 12-vuotiaana kuultuaan radiosta Jimi Hendrixin Hey Joe -biisin. Musiikki, jota Kristian harrastaa klassisesta heviin, muodostui intohimoksi kuohuvina ja kapinallisina teinivuosina.

Elämän suunta alkoi tarkentua, kun rippikoulusta tuli merkittävä henkisen kasvun paikka.

— Löysin vastauksia tärkeisiin kysymyksiin, joita olin koko ikäni pohtinut. Musiikkiriparilla luovuuttani ei kahlittu. Sen jälkeen aloin tehdä omia biisejä ja keikkoja.

— Isoskoulutukseen meno oli selvää, koska meillä oli niin tolkuttoman hauskaa. Jossain vaiheessa tosin tajusin, ettei isonen ole tullut kokemaan omaa ripariaan uudestaan, vaan luomaan mahdollisuuksia muille.

Känniset kiukuttelevien teinien tasolla

Kristian Meurman oli viimeisen kerran isosena armeijan jälkeen. Sitten kotiseurakunta pyysi nuorisonohjaajaksi, vuodeksi. Työ antoi tyydytystä ja mies hakeutui opiskelemaan alaa Karjaalle.

— Vuoden verran palloilin opistolla. Sen jälkeen Karjaan seurakunnasta kysyttiin, voisinko vetää yhden riparin. Olin siellä viisi vuotta. Se oli niin uskomattoman palkitsevaa duunia, että jäin jumiin, kunnes loppuvuodesta 2005 päätin pyrkiä eteenpäin musiikissa.

— Aikataulut ovat kiireisiä, mutta en ole kotiseurakuntaani hylännyt. On kyseessä sitten ripari, nuortenilta tai muu kiinnostava tilaisuus, voin olla edelleen mukana, jos ehdin. Käyn mielelläni yhä seurakuntakuvioissa.

— Kirkossa tulee käytyä harmillisen harvoin. Muusikkona en ole välttämättä kotiutunut keikoilta sunnuntaiaamuna, ja jos olen, kello 10 tai 12 on liian varhainen aika lähteä messuun, kertoo Kristian Meurman.

Nuorisotyöntekijän kokemuksesta on Meurmanin mielestä hyötyä muusikkona ainakin siinä, että on valmius tulla toimeen hyvin erilaisten yleisöjen ja ihmisten kanssa.

— Kapakkakeikoilla känninen keski-ikäinen on usein samalla tasolla kuin kiukutteleva teini tai lapsukainen, joita olen paimentanut…

Kristinusko on antanut välillä jyrkästikin ailahtelevaiselle mielelle tiettyä tasapainoa.

— Käyn dialogia yläkerran kanssa, jos en päivittäin niin viikoittain. Suhteeni Jumalaan on kuin parhaaseen ystävään. Voin istua hiljaa hänen kanssaan, ja tiedän hänen olevan läsnä, vaikkei puhuttaisi mitään.

— Tunnen, että joku kaveri yläkerrassa katsoo, mitä ja millaisia ratkaisuja teen. Minulla on kuitenkin itsemääräämisoikeus, en koe olevani kahlittu. On huikeaa tietää, että anteeksiantoa ja ymmärrystä riittää, koska aina ei mene hyvin.

Meurman pyrkii tekemään toisille niin kuin haluaisi itselleen tehtävän. Hänen lempikohtansa Raamatusta on psalmi 23, Herra on minun paimeneni. Siinä hänestä kiteytyy kristinuskon tärkein asia, luottamus Jumalaan. Niin vaikeina kuin hyvinä hetkinä joku on aina läsnä.

Ensiaskeleet Läpi yön

Kristian Meurmanista tuli tunnettu Idols-kilpailun myötä. Viime vuotinen debyyttilevy Ensiaskeleet, joka myi liki 30 000 kappaletta, sisälsi lähinnä lainakappaleita, kuten Vesa-Matti Loirin Lapin kesä ja Leonard Cohenin Halleluja.

Myös uutukainen Läpi yön on löytänyt kuulijansa. Albumilla on entistä enemmän omaa tuotantoa ja uusia lauluja. Meurmanista elämänmakuiset, elämän perusasioita käsittelevät biisit tuovat hänen uskonnollista ulottuvuuttaan esiin riittävästi.

— Vaikka minulla on vahva usko, tehtäväni tässä ja nyt on tehdä musiikkia suurelle yleisölle, tavallisille tallaajille. Arvostan suuresti esimerkiksi Mikko Kuustosen ja Exitin tuotantoa, mutta en koe gospelia ajankohtaiseksi.

— Mutta en pidä mahdottomana, että tekisin joskus puhtaasti hengellisen kiekon. Olin vähän ajatellut sellaista teemalevyä, mutta sitten tuli Samuli Edelmannin Virsiä. Antaa sen nyt ensin elää oman kaarensa.

Meurmanilla on hengellisiä lauluja pöytälaatikossa ja albumilla on jo työnimi Hengissä. Hänestä albumi voisi olla live-taltiointi, ainakin osittain seurakunnan edessä tehty. Ja mukana voisi myös olla kevyempää hengellistä musiikkia, esimerkiksi Jaakko Löyttyä ja Pekka Simojokea.

Miten artisti näkee uransa etenevän?

— Voin jo mielestäni tituleerata itseäni muusikoksi. Toivon, että minusta tulee vielä taiteilija. Vesa-Matti Loiri on suuri taiteilija, Hectoria ihailen myös. Olen vasta harjoittelija heidän rinnallaan.

Marmoritaivas-hyväntekeväisyyskonsertti

Marmoritaivas-konsertissa esiintyy kotimaisia artisteja, muun muassa Johanna Kurkela, Kristian Meurman, Juha Tapio, Laura Voutilainen ja Club For Five.

Konsertti on keskiviikkona 1.10. kello 19 Energia Areenalla Myyrmäessä (Rajatorpantie 23). Liput 20 euroa Lippupisteestä p. 0600 900 900 (1,50 € / min. + pvm) tai www.lippu.fi.

Konsertin yritys- ja ryhmälippuja voi tiedustella Vantaan seurakunnista sihteeri Laura Ohtoselta p. 830 6288 tai laura.ohtonen@evl.fi.

Lipputulot annetaan lyhentämättöminä vähävaraisten vantaalaisten perheiden lasten ja nuorten harrastuksiin. Tuki jaetaan lokakuussa 2008 Vantaan seurakuntien diakoniatyön kautta.

Hyväntekeväisyyskonsertin järjestää Vantaan seurakunnat. Katso myös www.marmoritaivas.fi.

Marmoritaivas-konsertti ke 1.10. klo 19 Energia Areenalla Myyrmäessä. Liput 20 euroa.