En lakkaa hämmästelemästä sitä kiihkoa, millä jotkut uskonnosta piittaamattomat ihmiset suhtautuvat uskontoon. Ei tarvitse kuin mainita lehdessä tai nettikeskustelussa sanat kirkko tai uskonto, niin siitä seuraa valtava vyöry itseään uskonnottomiksi, ateisteiksi tai tieteellisen maailmankatsomuksen omaaviksi kutsuvien ihmisten kirjoituksia.

Jos minua ei joku asia kiinnosta, niin se ei kiinnosta. Ei ainakaan niin paljon, että ottaisin elämäntehtäväkseni käännyttää muitakin kiinnostumattomuuteen. Mutta tällä uskonnon saralla näyttää olevan toisin: kiihkein usko on usein niillä, joita uskonto ei kiinnosta. Tai ainakin tässä joukossa on niitä, jotka tekevät käänteistä lähetystyötään niin suurella innolla, ettei moista voi kuin kadehtia. Kristityistä vastaavaa aatteen paloa löytyy vain tiukimmilta fundamentalisteilta.

Hyvin näyttää valtamediassa menevän läpi parintuhannen jäsenen yhdistyksen puhe itsestään paljon suuremman kirkkoon kuulumattomien joukon edunvalvojana. Siinä ei toimittajan tarvitse monta ajatusta uhrata sille, ovatko kaikki kirkkoon kuulumattomat oikeasti uskonnottomia saati vapaa-ajattelijoita tai ateisteja. Toiminnan taustoja ja tavoitteita ei kysellä, protuleirit, nimiäiset sun muut saavat todelliseen suosioonsa nähden reilusti palstatilaa. Kirkosta eroamisesta uutisoidaan harva se viikko, totta kai muistaen mainita nettiosoite, jossa sen voi tehdä.

Siitä en muista nähneeni juttua, että kyseisellä nettisivustolla kerrotaan keinoista, joita suomalaiset pitäisivät uskonnon levittämisessä herkästi tuputtamisena. "Proerottajille" on tarjolla banneria, lentolehtisiä ja haalarimerkkejä sekä linkkejä nettikeskusteluihin. Suomessa on lähes ammattimaisia ateistisia netti- ja yleisönosastokirjoittajia, jotka käyvät heti kiinni, jos kirkko jossain mokaa. Tai ei tarvitse edes mokata, sillä onnistumisetkin voi kääntää päälaelleen. Ikävä kyllä vastapuoleksi näissä keskusteluissa asettuu herkästi kiihkeä fundamentalisti, joka tarjoaa lisää öljyä liekkeihin. Tavallisen kirkkokristityn ääntä ei netissä juuri näy eikä kuulu.

Maailmankatsomusten välinen kamppailu on hyväksyttävää, mutta välillä uskonnonvastainen kampanja vetää överiksi. Odottelen tässä, milloin joku keksii sen, että on huolestuttavaa, että Helsingin suosituimmissa postikorteissa näkyy kirkko. Eihän sellaisia kortteja saisi myydä kuin ruskeissa kirjekuorissa.