Myönteisetkin yllätykset ovat mahdollisia. Tämän koki vuosikymmenet sairastanut mies Betesdan lammikolla. Eräänä päivänä joku pysähtyi hänen viereensä. Etuiluun ja ohittamiseen tottunut sai kertoa tarpeensa ja tuli kuulluksi. Elämä sai uuden suunnan.

Jatkuva muutos on tosiasia. Ihmisen perustarpeet eivät silti muutu. Jokainen on vuorollaan hoivan ja hoidon tarpeessa. Vierelle pysähtyjää kaivataan tänään ehkä enemmän kuin aikaisemmin. Tarvitaan kuuntelijoita, puolesta puhujia, ihmisyyttä kunnioittavien päätösten tekijöitä. Ketkä tarvitsevat? Sairastuneet, avuttomat, he joilla ei ole ketään. Heidän läheisensä, jotka huolta kantaessaan ovat antaneet kaikkensa. Eivätkä vähiten he, jotka odotusten ristipaineessa hoitavat työkseen.

Yhteinen elämämme tarvitsee todellisuuteen heräämistä. Huolenpito ihmisistä ei ole korkeassa kurssissa. Pohjoismaisten tutkijoiden mukaan kriisi uhkaa hoivatyötä. Syinä pidetään tehostamisvaatimuksia, mutta myös työn leimaamista vähäarvoiseksi naistyöksi. Jos hoivatyön arvopohja murennetaan, väsymyksestä ja välinpitämättömyydestä on vaarassa tulla tarttuva tauti, tutkimuksessa varoitetaan.

Toivoa on silti olemassa. Kriisiytymisen keskelläkin voi aina tapahtua hyvää. Käänne parempaan on mahdollinen, niin sairaudessa kuin koko elämässä. Tarvitaan ihmisiä, jotka rohkenevat puhua ja toimia heikompien puolesta. Tätä Jeesus odottaa. Voiman ja viisauden hän on luvannut antaa, päivittäin.

Ensi sunnuntai on 15. sunnuntai helluntaista. Sen aihe on Kiitollisuus. Alttarilla on vihreä liina ja kaksi kynttilää. Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 65:2–6, 9 tai Ps. 136:1–9, 25–26, Jes. 24:14–16, 2. Kor. 9:6–15 ja Joh. 5:1–15.