Elokuvayleisö on ilmeisesti nykyään sen verran paatuneempaa kuin muutamia vuosikymmeniä sitten, että hyvän ja pahan taistelua on pakko monimutkaistaa. Uudessa Batman-elokuvassakin maailma on entistä kyynisempi ja lohduttomampi.

Christopher Nolanin ohjaaman Yön ritarin sankari, tai ehkä pikemminkin päähenkilö, Batman poikkeaa suuresti totutusta sankariajattelusta. Maskin takana lymyilevä miljonääri Bruce Wayne on hyvinkin inhimillinen yksityiselämän ongelmissaan, suurellisuudessaan, pateettisuudessaan ja kostonhalussaan. Hän on väsynyt kaksoisrooliinsa ja haluaisi vetäytyä syrjään kaikesta.

Tällaiseen sankariin ei katsojan ole ehkä tarkoituskaan samastua, vaan samastumiskohteena on ennemminkin kadunkulmassa mellakoita kauhistuneena seuraava kansalainen, joka haluaisi elää rauhassa hämmentävän väkivaltaiseksi muuttuneessa maailmassa.

Ehkä pahinta keskivertokatsojan kannalta on kuitenkin se, että elokuvan mielenkiintoisin hahmo on roisto. Sitä paitsi Jokeriin voi vähän samastuakin, koska tällä on ollut vaikea lapsuus. Valuvin meikein maskeerattu Jokeri mellastaa hysteerisen naurunsa säestämänä Gotham Cityn kaduilla. Batman toivoisi, että asiat voitaisiin hoitaa virallisen hallinnon kautta, mutta valitettavasti poliitikkoihin ei voi luottaa.

Ihmemies Batmanista tulee Yön ritarissa tarinan välttämätön paha, henkipatto, joka hoitaa likaisen homman oman maineensa kustannuksella. Samalla hänestä tulee myös syntien sovittaja. Uupunut supersankari uhrautuu maallisen vallan pahojen tekojen tähden tavalla, joka tekee hänestä suorastaan välttämättömän jatko-osia ajatellen.