Katri ja taitoluistimet

Katri Paakkola, 11, näyttää kuvaa, jossa ryhmä pieniä luistelukoululaisia poseeraa kypärät päässään ja luistimet pontevasti jaloissaan.

Siitä alkoi Katrin luisteluharrastus viitisen vuotta sitten. Nyt hän luistelee
EVT:n eli Etelä-Vantaan Taitoluistelijoiden muodostelmaluistelijoissa, Minori-joukkueessa nimeltä Sunny Steps.

Katri harrasti kilpauintia, kun kaverit ensimmäisellä luokalla innostuivat luistelusta ja pyysivät mukaan. Uinti jäi, sillä luistelu alkoi tuntua aina vain hauskemmalta.

— Se vain vei mukanaan, Katri toteaa.

Luistelukouluun pääsevät kaikki halukkaat mukaan, vaikka eivät vielä pysyisi kunnolla jäällä pystyssäkään. Pienimpiä ohjaajat tukevat ja kannattelevat aluksi ihan konkreettisesti. Kevätnäytökseen mennessä kaikki osaavat luistella, seurasta luvataan.

— Näytöksessä kaikki pääsevät luistelemaan. Luistelukoulussa se oli tosi tärkeää, Katri muistelee.

— Luistelukoululaiset saavat näytöksessä aina myös suurimmat suosionosoitukset.

Luistelukoulut ovat taas tänä syksynä juuri alkamassa. Harjoitukset ovat sunnuntaisin Myyrmäen jäähallissa. Sinne ovat tervetulleita myös pojat.

Jos harrastus tuntuu mukavalta ja taidot riittävät, koulusta voi siirtyä yksinluistelun kehitysryhmiin tai muodostelmaluistelun joukkueisiin. Tällä hetkellä poikia on mukana vain yksinluistelussa.

Katri on muodostelmaluistelija. Viime kausi oli Katrin joukkueelle menestys, Sunny Steps voitti kaikki kilpailunsa. Muodostelmaluistelussa toisten huomioon ottaminen on tärkeää.

— Kaikkein kivointa on tietysti luisteleminen — ja yhdessäolo ja hyvä yhteishenki, Katri kuvailee.

Kesällä joukkue oli leirillä Kisakalliossa. Tiukan harjoittelun lisäksi leirillä paistettiin lettuja ja esitettiin

iltaisin itse tehtyä ohjelmaa.

— Luistelusta on tullut tosi paljon kavereita. Kisoissa ja leireillä huonekaverit vaihtuvat, joten uusiin kavereihin tutustuu paremmin.

Joukkueen valmentaja Helena Tienhaara on oman seuran kasvatteja. Joukkueenjohtaja Monika Paakkola kiittää valmennusta.

— Tytöt oppivat keskittymään, kuuntelemaan ja käyttäytymään hyvin.

Varusteita tarvitaan harjoituksiin ja kisoihin. Vaikka luistelija pääsee hyvin alkuun tavallisilla kaupan luistimilla, jatkossa luistimet ovat ehkä kallein menoerä. Näytökseen teetetään kaikille esiintymisasut ompelijalla mittojen mukaan.

— Pidämme talkoita, joilla rahoitamme osan tarvikkeita ja kisamatkoja, Paakkola kertoo.

Katri pukeutuu harjoitusasuun, siniseen puseroon ja mustaan hameeseen, ja on pian omalla paikallaan muodostelmassa. Ulkona helottaa aurinko, mutta vanhemmat vetävät toppatakkeja päälleen jäähallin kylmyydessä. Tytöille ei tule kylmä, kun vauhdikas meno pääsee alkuun.

Jasmin ja jalkapallo

Hento tyttö kuljettaa palloa tottuneesti eteenpäin Viherpuiston kentällä. Jasmin Rosendahl, 9, pelaa jalkapalloa VJS:n eli Vantaan jalkapalloseuran joukkueessa Kärpät. Jasminin palloon on kirjoitettu oman ja seuran nimen lisäksi myös hänen isoveljensä Janin nimi. Pallo on peritty veljeltä. Myös monet varusteet, kuten säärisuojat ja nappulakengät, ovat kierrätettyjä. Harrastuksen kustannukset pysyvät näin aisoissa.

Jasmin on harrastanut jalkapalloa kolme vuotta.

— Iskä ja äiti keksivät, että voisin kokeilla jalkapalloa, Jasmin kertoo.

Oma osuutensa aloitukseen oli sillä, että paras kaveri pyysi mukaan, kun Länsi-Vantaalle oltiin perustamassa uutta joukkuetta. Jasmin oli myös seurannut veljen otteluita ja harjoituksia.

— Kaikkein mukavinta ovat pelit, Jasmin sanoo.

Harjoituksia on kahdesti viikossa. Aina ensin lämmitellään pelaamalla polttopalloa, pompottelemalla ja harjoittelemalla maalintekoa. Kaikki tytöt ovat vuorotellen eri paikoilla kentällä, myös maalivahteina.

Kun oikein pinnistää, Jasmin saa mieleensä yhden ainoan ikävän sattumuksen.

— Kerran pallo osui naamaan, kun olin maalissa.

Muuten harrastus tuo mieleen vain kivoja asioita, kuten yhdessäoloa yhä tutummiksi tulleiden pelikavereiden kanssa. Tulevan kauden aikana käydään turnauksissa ja peleissä lähipaikkakunnilla. Ensi kesänä osallistutaan Stadi-Cupiin Helsingin Käpylässä, joka on tyttöjoukkueiden suuri tapahtuma.

Joukkueen valmentaja Kia Varis on futis-harrastuksesta Jasminin kanssa samaa mieltä.

— Tärkeintä on harrastaa ilokseen, ei pelkästään menestymisen vuoksi. Tärkeää ovat treenaaminen ja pelaaminen yhdessä, ja ystävät joiden kanssa tekee tätä kaikkea.

Kia on pelannut itsekin pikku tytöstä lähtien. Valmentamisessa on hänen mielestään hauskinta nähdä tyttöjen yksilöllinen kehitys.

Syyskuun loppuun saakka Kärpät harjoittelevat ulkokentillä, sitten siirrytään koulujen liikuntasaleihin. Paras aika aloittaa on juuri nyt, mutta mukaan voi tulla milloin vain. Seurasta kerrotaan, että jalkapalloa voi myös vain kokeilla aluksi kuukauden. Kaikkein pienimmille, 4–5-vuotialle futistiimi järjestää futisleikkejä.

Tyttöjen jalkapallo on kasvattanut vuosi vuodelta suosiotaan, ja ensi vuonna kisataan Suomessa naisten EM-jalkapallosta. Siellä varmasti jokainen pelaaja muistaa ensimmäisen tekemänsä maalin, kuten Jasminkin.

— Tein ekan maalini hallissa, Jasmin sanoo ja juoksee kentälle, joka täyttyy jo tytöistä.

Harkat alkavat.

Elmo ja tanssikengät

Helsingissä kaupunginjohtajalla on tapana kutsua kaikki peruskoulujen neljäsluokkalaiset itsenäisyyspäivän tanssiaisiin. Vantaalainen Elmo Pellava, 13, asui aikaisemmin Helsingissä ja sai kymmenvuotiaana tanssiaiskutsun.

Ensi reaktio oli sama kuin kaikilla muillakin pojilla: ääh, tyttöjen kanssa tanssimaan, ei missään tapauksessa! Mutta juhlat olivat loistavat ja tanssi tuntuikin yllättävän kivalta. Siitä se lähti, Elmon tanssiharrastus, joka on nyt jatkunut kaksi ja puoli vuotta.

Elmo Pellava pyysi luokkatoveriaan Silja Rantalaa mukaan kilpatanssin alkeisryhmään.

— Kaverit olivat aluksi aika yllättyneitä, Elmo kertoo.

Kukaan ei kiusannut, vaikka kilpatanssi ei ole niitä tavallisimpia poikien harrastuksia.

Elmokin pelasi silloin salibandya joukkueessa, mutta jonkin ajan kuluttua se jäi. Kahdesta harjoittelua vaativasta harrastuksesta täytyi valita toinen. Elmo valitsi kilpatanssin.

Vantaan Kilpatanssijoiden eli Vakitan harjoitukset pidetään Hiekkaharjussa, kesällä Puistokulmassa ja talvella Varian ammattikoulussa. Ensimmäisissä harjoituksissaan Elmo tanssi sisäpelikengillä. Niillä voi hyvin aloittaa, mutta tanssikengät ovat ensimmäinen ostos, jos harrastus jatkuu. Vakiotansseille on omat kenkänsä ja latinalaisille tansseille eli lattareille omansa.

Muita varusteita ei aluksi tarvita. Tavalliset siistit vaatteet riittävät.

— Farkkuja ei kuitenkaan suositella, Elmon äiti Pauliina Pellava sanoo.

— Ne eivät oikein kuulu kilpatanssiin.

Tanssiminen oli Elmosta ja Siljasta heti kivaa.

— Aluksi oli lämmittelyleikkejä, mutta olisin halunnut vain heti tanssia. Uusien askelten opetteleminen ei ollut vaikeaa, Elmo kertoo.

Nuorimmat aloittajat ovat noin 7-vuotiaita. Paria ei välttämättä aluksi tarvita.

— Kisaaminen on kivaa, mutta voisi tanssia harrastaa ilman kisojakin, Elmo toteaa.

Elmo ja Silja harjoittelivat vuoden ennen ensimmäisiä kilpailujaan.

— Kyllä jännitti ekat kilpailut. Polvet tutisivat ennen ensimmäistä tanssia, Elmo muistelee.

Ensimmäisissä kisoissaan he selvisivät semifinaaliin asti. Tanssikilpailut aloitetaan E-luokasta. Kun kilpailuissa on saavuttanut tarpeeksi pisteitä, noustaan seuraavaan luokkaan, jossa tulee kaksi uutta tanssia lisää. Elmo pareineen pääsi viime keväänä D-luokkaan.

Kilpailun myötä harrastuksen kustannukset nousevat. Rahaa menee muun muassa kilpailupukuihin. Alkuun pojille riittävät mustat housut sekä valkoinen ja musta paita ja tytöille pusero ja hame.

Kilpailukoreografiat hiotaan yksityistunneilla.

Kilpatanssi on harrastus, jossa tarvitaan hyvää yhteistyötä. Lajiin kuuluu myös, että pari saattaa kyllästyä ja lopettaa kokonaan tai toinen haluaa vaihtaa paria. Silja vaihtoi paria kesän alussa. Elmokin on löytänyt uuden parin, jonka kanssa harjoitukset alkavat pian. Mutta aina se ei käy yhtä helposti, sillä uuden parin on hyvä olla samalta kilpailutasolta.

Tanssii tähtien kanssa -ohjelma on lisännyt harrastuksen suosiota.

— Kaveritkin ovat katsoneet ohjelmaa, Elmo sanoo.

Kukaan heistä ei ole silti vielä innostunut mukaan. Elmo kehottaa kuitenkin poikia rohkeasti kokeilemaan.