Salosta kotoisin oleva Minna Pelkonen, 35, on ehtinyt opiskella monta ammattia.

— Alkuperäinen unelmani oli ryhtyä maatalouslomittajaksi. Mutta kun olin opiskellut muutaman viikon Elias Lönnrotin kotitalousoppilaitoksessa Sammatissa, selvisi, että olen allerginen eläimille. Vaihdoin opintolinjaa, ja minusta tuli ruokatalouden hoitaja.

Kotikaupungin päiväkotien keittiöistä löytyi töitä sijaisena. Samoihin aikoihin Salossa elettiin matkapuhelinten kulta-aikaa, ja Nokia tarvitsi lisätyövoimaa tehtaalleen. Niinpä Pelkonen päätyi vaihtamaan ruoan tekemisen kännykkätuotantoon.

Rohkeus kasvoi

Kuudessa vuodessa Minna Pelkonen eteni Nokialla hyvin: pääsi kolmivuorotyöstä päivätyöhön ja tuotantolinjalta opastajaksi. Hän sai vastuuta myös eri maissa toteutettavissa projekteissa.

— Pärjääminen antoi rohkeutta, ja niin lähdin opiskelemaan lähihoitajaksi. Kesäajat olin töissä Englannissa. Siellä koin, että selviän vieraan kielen kanssa, vaikka olin aina ajatellut, että minulla on huono kielipää.

Valmistuttuaan lähihoitajaksi hän päätti saman tien jatkaa opintojaan.

— Halusin opiskella sosionomiksi ja nimenomaan Oulussa siksi, että siellä saattoi ammattikorkeakoulussa erikoistua mielenterveys- ja päihdetyöhön. Opiskelupaikan valintaan vaikutti myös se, että tarkoitukseni oli osittain elättää itseäni tekemällä työtä, ja tiesin, että Oulussa on hoitajapula, kertoo Pelkonen muutaman vuoden takaisista ratkaisuistaan.

Isän itsemurha yllätti

Vaikka Minna Pelkonen suuntautui lähihoitajan opinnoissaan sairaanhoitoon ja huolenpitoon, hän suoritti harjoittelun myös mielenterveystyössä. Opintojensa alkupuolella vuonna 2000 hän kouluttautui myös Mielenterveysseuran vapaaehtoiseksi tukihenkilöksi, ja hän alkoi päivystää valtakunnallisessa kriisipuhelimessa.

Siihen, miksi juuri ihmisten kriisit tai mielenterveyden kysymykset alkoivat kiinnostaa Pelkosta, löytyy joitakin selityksiä hänen omista elämänvaiheistaan.

— Olin viidentoista, kun isäni teki itsemurhan. Se tuli aivan täytenä yllätyksenä. Elin murkkuikääni, ja minun oli vaikea ymmärtää koko asiaa. Niinpä siirsin sen käsittelyn taka-alalle, mutta aikuisena palasin siihen.

Luottamus mureni

Minna Pelkonen kertoo päässeensä pikkuhiljaa selville vesille omien tunteidensa, esimerkiksi vihan ja ikävän kanssa.

— Mutta en voi vieläkään antaa isälleni anteeksi hänen tekoaan, vaikka jollakin tavalla ymmärränkin, että hänellä on täytynyt olla hyvin paha olo. Silloin kaksikymmentä vuotta sitten ei juurikaan ollut mielenterveyspalveluita.

Muutamia vuosia myöhemmin, ottaessaan ensi askeleita työelämässä, Minna Pelkonen eli suhteessa nuoruudenrakkautensa kanssa. Väkivaltainen suhde murensi itsetuntoa.

— Kun oma rakas lupaa, ettei enää ikinä tee minulle samanlaista pahaa, häntä on valmis uskomaan. Ja vähitellen kun lupaus osoittautuu pelkäksi puheeksi, menee luottamus ihmisiin. Tilalle tulee häpeä. Äiti ja sisar huomasivat tilanteeni ja auttoivat minut siitä eroon.

Tasapaino löytyi

Minna Pelkonen kertoo ajattelevansa, että hänen oma historiansa on muokannut hänet sellaiseksi kuin hän.

— Nyt kun olen selvinnyt vaikeista asioista ja vaiheista, voin hyvin ajatella, etten vaihtaisi mitään pois. Enkä tietenkään voisi tehdä töitä ongelmaisten ihmisten kanssa, jos en olisi tasapainossa oman menneisyyteni kanssa vaan sen asiat vaatisivat koko ajan paljon huomiota.

Ennen kuin Pelkonen haki Ouluun opiskelemaan sosionomiksi, hän oli kuullut, että vain harvat pääsevät sinne ensi yrittämällä. Häneltä se kuitenkin onnistui.

— Aikuisopiskelijan arki on rankka. Viimeisenä opiskeluvuonna minulla taisi olla kaksi kolme vapaata viikonloppua. Opintososiaalisista tuistani jäi vuokran maksun jälkeen elämiseen kuusi euroa kuussa. Oli siis aivan pakko tehdä töitä.

Oulussa lähihoitaja Minna Pelkonen työskenteli vanhusväestön parissa. Sosionomiksi valmistuttuaan hän työskenteli vuoden verran Oulun kriisikeskuksessa, jossa oli sitä ennen suorittanut sosionomin opintoihinsa kuuluvan pitkän harjoittelun.

Työhön potilasyhdistykseen

Viime vuoden marraskuusta Pelkonen on työskennellyt toiminnanohjaajana Vantaan Mielenterveysyhdistys Hyvissä Tuulissa.

— Tämä työ on kuin lottovoitto minulle. Yhdistyksen tavoitteena on tukea mielenterveyskuntoutujia selviämään sairauden jälkeen ja auttaa heitä pääsemään takaisin ihmisten ilmoille.

Potilasyhdistyksen yli 400 jäsenen ikäjakauma ulottuu parikymppisistä yli kahdeksankymmentävuotiaisiin. Ammattikirjoa on yliopiston opettajista rekkakuskeihin.

Kahdessa toimipaikassa, Lauhatuulessa Hiekkaharjussa ja Myötätuulessa Pähkinärinteessä, voivat mielenterveyskuntoutujat viettää aikaa päivisin, osallistua liikunta- ja muihin harrastuksiin sekä ruokailla omakustannushintaan.

Arkikeskusteluja käymään

Kuntoutumisen kannalta kriittinen kohta on silloin, kun potilas kotiutuu esimerkiksi Peijaksen päiväosastolta.

— Voi mennä kaksi kuukautta tai puoli vuotta, ja väliin voi tulla toinen sairaalajakso, ennen kuin mielenterveyskuntoutuja uskaltautuu lähtemään ulos, vaikkapa omia asioitaan hoitamaan, kertoo Minna Pelkonen.

Toipumisen kannalta olisi hyväksi, että kuntoutujat löytäisivät nopeammin jatkoavun ja erilaisten toimintamahdollisuuksien pariin. Rohkeus liikkeelle lähtemiseen lisääntyy sitä mukaa kuin oman minän ympärillä pyöriminen ja sairaudella mässäileminen vähenee.

— On tärkeätä, että mielenterveyskuntoutuja pääsee käymään arkikeskusteluita toisten ihmisten kanssa ja saa samalla kokemuksia siitä, ettei sairaus ole hänen otsastaan kaikille loistava, pysyvä leima. Näitä arvokkaita kokemuksia voivat etenkin alkuvaiheessa tarjota vapaaehtoiset tukihenkilöt.

Tukihenkilöksi mielenterveyskuntoutujalle

Tukihenkilötoiminnan peruskurssilla tutustutaan mielenterveyteen, mielensairauksiin ja kriiseihin.

Kurssilla käsitellään muun muassa erilaisten ihmisten kohtaamiseen, vuorovaikutukseen ja kuuntelemiseen sekä henkisyyteen ja hengellisyyteen liittyviä kysymyksiä.

Kurssilta saa valmiuksia mielenterveyskuntoutujien ja kriisissä olevien tukemiseen sekä vapaaehtoisena tukihenkilönä toimimiseen.

Tukihenkilötoiminnan peruskurssi pidetään keskiviikkoiltaisin 24.9.–26.11. klo 17.30–20 Tikkurilassa Vapaaehtoistalo Violassa, Orvokkirinne 4.

Ilmoittautumiset haastatteluun 5.9. mennessä Hyvät Tuulet -yhdistyksen toiminnanohjaajalle Minna Pelkoselle p. 050 337 6490. Koulutus on maksuton.

Kurssi järjestetään yhteistyössä muun muassa Mielenterveysseuran, Vantaan kaupungin ja seurakuntien kanssa.