Laurentius-vaelluksen suosio yllätti järjestäjät. Odotetun noin 300 vaeltajan sijasta Pyhän Laurin kirkolle saapui lauantai-iltana yli 600 ihmistä. Työttömien keittämä lohisoppa loppui kesken samoin kuin kasvis- ja hernekeitot. Tikkurilan vapaapalokuntalaisten grillaamat makkarat kuitenkin pelastivat tilanteen.

— Viikon varrella näytti siltä, että lauantaina sataa ja pelkäsimme kävijöitä tulevan reilusti alle tavoitteen. Etukäteen ilmoittautuneita oli noin 120. Tapahtuman aikana pilvet väistyivät, aurinko paistoi ja ihmisiä tuli paljon. Saimme pääsääntöisesti hyvää palautetta, kertoo järjestelyistä vastannut pastori Hans Tuominen.

Suurin osa väestä jäi kuuntelemaan Pyhän Laurin kirkossa pidettyä konserttia. Moni jäi vielä sen jälkeen pidettyyn hetkipalvelukseen, joka venytti tapahtuman yli puolenyön. Silloin oltiinkin jo Laurin päivän puolella.

Sunnuntaina tuli kuluneeksi 1750 vuotta diakoni Laurentiuksen marttyyrikuolemasta. Vantaan Pyhän Laurin kirkko on saanut hänestä nimensä.

— Mietimme tapahtumasta saadun positiivisen palautteen perusteella, kannattaisiko vaelluksesta tehdä perinne. Voisihan sen toteuttaa pienimuotoisemminkin, pohtii Tuominen.

Nopea perhe, sitkeä 74-vuotias

Kymmenet vaeltajat starttasivat Helsingin Vanhankaupunginlahdelta ennen kuin Pekka Kivekäs ehti soittaa krumhornillaan alkufanfaarin. Kello 18 liikkeelle lähtenyttä pääjoukkoa veti Corvus Laurencij -kuoro, jonka lipussa on Laurentiuksen kuva. Matkassa oli myös muutamia partiolaisia Pyhän Laurin ritarit -lippukunnasta.

Ruskeasannassa asuva Rautakorven perhe oli liikkeellä kuntoilumielellä. Isä Mika ja äiti Susanna lykkivät rattaissa istuvaa 2-vuotiasta Johannaa. Pojat Veikka, 7, Viljami, 9 ja Valtteri, 11 pitivät vauhtia.

— Luimme tapahtumasta Vantaan Laurista. Meistä tämä oli mukava idea, sillä tykkäämme muutenkin kävelystä. Vantaanjoen vartta emme ole ennen kulkeneetkaan. Matka oli oikein mukava. Tuntui oikeastaan siltä, että se loppui kesken, tuumi ensimmäisten joukossa perille ehtinyt perhe keittoa syödessään.

Pääjoukon mukana käveli joukko Vantaan Ladun aktiiveja. 1400 jäsenen kuntoilu- ja retkeilyseura piti tapahtumaa esillä nettisivuillaan ja vastasi myös itse haasteeseen. Aini Nevasaari ja Pirjo Hyvärinen nauttivat kävelystä ja totesivat tapahtumaan liittyvän tarinan ja kulttuurihistorian kiinnostavaksi.

Eräriparilaiset pyöräilivät

Pääreittiä käveli noin 200 vaeltajaa. Toinen iso ryhmä saapui kirkolle Länsi-Vantaalta ristisaatossa. Vajaan kuudenkymmenen hengen porukkaa veti vaelluksen idean keksinyt pastori Jouni Salko. Väkeä oli Vapaalasta, Hämeenkylästä, Martinlaaksosta, Kivistöstä ja Ylästöstä, joukossa 74-vuotias Liisa Varonen.

— Lähdin liikkeelle Vapaalasta. Meillä oli pihaseuroissa siskon kanssa puhetta, että tällainen vaellus on tulossa. Sisko tuumi, että ainakaan sinä et sinne lähde. Sisko ei tiedä, että olen täällä, koska hän on nyt kuoroleirillä, myhäili Varonen matkaa tehdessään.

Kylmiltään Varonen ei matkaan lähtenyt, sillä kävely on hänelle rakas harrastus.

— Päivittäin tulee käveltyä. Kesäkuussa kuljin jalan Rajatorpasta Espoon herättäjäjuhlille. Olen käynyt Israelissa, mutta Suomessa en ole ennen ollut pyhiinvaelluksella. Meillä on ollut hetkipalveluksia taukopaikoilla. Minusta Laurentiuksen tarina on puhutteleva. Diakonia ja palvelu ovat lähellä sydäntäni, Varonen kertoi.

Vielä pidemmän matkan, mutta pyörillä, teki Hakunilan seurakunnan eräretkirippikoulu. Viidentoista hengen porukka vaelsi Karkkilasta Pyhän Laurin kirkolle ja yöpyi pappilan puistossa.

— Meillä on ollut kiva leiri ja on mukava päättää se tänne. 60 kilometrin matka ei ollut paha, sillä harrastan seitsenottelua ja seiväshyppyä, selvitti isonen Henna Harmoinen.