Päivisin Jukka M. Heikkilä miettii numeroita group controllerina, Itellan ylimmälle johdolle raportoivana ta-lous-johtajana. Iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla hän unohtaa liikemaailman kvartaaliajanlaskun ja sukeltaa parintuhannen vuoden taakse, antiikin maailmaan.

— Onneksi on ymmärtäväinen vaimo. Kotitöille ei oikein jää aikaa, historiallisia romaaneja kirjoittava kauppatieteiden maisteri tuumii.

Heikkilä pitää päivätyöstään, mutta myöntää, että uravalinnan taustalla on "elämän raadollisuus". Toimeentulo on talousjohtajalla turvatumpi kuin apurahoilla elävällä humanistilla.

— Yleensä ihminen tarvitsee kuitenkin paikan, jossa pääsee henkisesti vapaalle. Joku pelaa golfia, toinen hoitaa puutarhaa. Minä tutkin historiaa ja kirjoitan kirjoja, Heikkilä kiteyttää.

Historia vaikuttaa nykypäivään

Heikkilän innostus historiaan ja halu kirjoittaa syttyivät lapsuudessa. Koulupoikana hän selaili Doren kuvaraamatun kiehtovia kuvia ja aikoi kirjoittaa romaanin Kaksoisvirtain maasta.

— Joskus ylioppilaskirjoitusten aikoihin aloin kiinnostua Kreikan valtioista, tieteestä ja etiikasta. Siitä aika-akseli siirtyi roomalaisiin, ja loppujen lopuksi esikoiskirjani Merikonsuli sijoittui Roomaan.

Heikkilän lapsuuden oivallus oli historian vaikutus nykypäivään, jota hän haluaa välittää myös lukijoilleen. Esimerkkinä hän mainitsee matemaatikko ja filosofi Arkhimedeen, joka on mukana kolmessa kirjassa.

— Koulussa monia turhauttavat geometrian kaavat, joilla ei tunnu olevan käyttöä myöhemmässä elämässä. Mutta itse asiassa kreikkalaiset matemaatikot loivat pohjan koko nykyajan luonnontieteille. Ja jos osaa Rooman tasavallan valtiokoneiston toiminnan, ymmärtää myös nykyaikaista yhtiöoikeutta.

Taustat tutkittava tarkkaan

Heikkilä kirjoittaa seikkailukertomuksia, joiden taustat ovat huolellisesti tutkittuja. Kreikka, Italia ja monet muut Välimeren historiallisesti kiinnostavat kohteet ovat tulleet tutuiksi matkoilla. Kotona Vantaan Viertolassa hänellä on hyllymetreittäin antiikin historiasta kertovia kirjoja.

— Varsinainen aarreaitta ovat British Museumin ympäristössä olevat kirjakaupat. Kerran palasin Lontoosta mukanani 24 kiloa kirjoja.

Heikkilä on vuosien varrella tutustunut historiantutkijoihin Villa Lanten ja Suomen Ateenan instituutin kautta ja luetuttanut kirjojaan heillä etukäteen. Lopullisiin painotuotteisiin ei siten virheitä ole eksynyt.

— Yksi virhe on kuitenkin löytynyt. Ateenalainen matkaopas osoitti, että Antigonos, Jumalten poika kirjassa oleva kohtaus, jossa Pyrrhos käy Parthenonin temppelissä ei ole mahdollinen. Pyrrhos ei voinut sisältä nähdä friisiä, josta kirjassa kerron, koska friisi oli temppelin ulkopuolella, Heikkilä tunnustaa.

Toisenkin tunnustuksen mies tekee. Hänen hyllyssään on pieni saviruukun pala 400–300-luvulta eKr.

— Löysin sen 16 vuotta sitten kreikkalaissiirtokunnan kaivausten viereiseltä pellolta Italiasta. Kun en tiennyt, saako sen tuoda Suomeen, piilotin sen sukkaan. Vaimoni laittoi sukan pesukoneeseen, joten se on nyt putipuhdas vanha ruukunpala. Voin kyllä palauttaa sen, jos Italian valtio sitä kaipaa, Heikkilä nauraa.

Fenni Tammerkosken rannalta

Heikkilän seuraava kirja Germania ilmestyy syyskuussa. Se sijoittuu keisari Tiberiuksen aikaan Rooman rajaseudulle. Siinä esiintyy myös Albiksen eli Elben suulta kaleeriin poimittava nainen kaukaa Fenniasta.

— Tacituksen Germaniaa selaillessani muistin, että hän kirjoitti fenneistä, joista Suomen nimi Finlandkin tulee. Tosin roomalaiset eivät olleet kielitieteilijöitä, joten fenni on voinut tarkoittaa ylipäänsä täälläpäin asuvaa, varhaissuomalaista tai saamelaista.

— Olen itse kotoisin Tampereelta, joten uskoisin ainakin tamperelaisten lukijoideni heti havaitsevan, että tämä fenni on kotoisin Tammerkosken rannalta.

Jukka M. Heikkilä katsoo Neloselta Rooma-sarjaa ke 20.8. klo 22.